torstai 18. joulukuuta 2008

Porkkanalaatikkoa

Hämärässä kuvattu, keskiyöllä valmistunut porkkanalaatikko.

Yksi asia mitä en tajua on se, että karjalanpiirakoissa ja laatikoissa, jotka käsitetään yleisesti perinteiseksi suomalaiseksi ruoaksi, käytetään riisiä, joka ei siis taatusti ole suomalaista. Ennen vanhaan Suomessa ei sitä edes ole ollut saatavilla, joten varmasti ohran käyttäminen puuroissa, piirakoissa ja laatikoissa on ollut yleisempää. Siksi tässäkin porkkanalaatikossa on käytetty ohrasuurimoita, vaikka ohjeessa sanotaan, että puuroriisiä.

PORKKANALAATIKKO

1 kg porkkanasosetta
4 dl vettä
1,5 dl ohrasuurimoita
2 dl kauramaitoa
2 dl kaurakermaa tai kevytversioon soijajugurttia (toimii!)
0,5 dl siirappia
1 tl suolaa
4 rkl soijajauhoja
1 tl pippuria
korppujauhoja

* Keitä ohrasuurimot pehmeiksi vedessä ja sen jälkeen sekoita kaikki ainekset ja kaada uunivuokaan.
* Ripottele pinnalle korppujauhoja.
* Paista uunissa 200 asteessa noin 1,5 tuntia.

Vedin vähän mutkia suoriksi ja ladoin kaikki ainekset suoraan vuokaan siis esikeittämättä ohraa, jolloin uunissaoloaika lähes tuplaantui. Unohdin loodan makuuhuoneen puu-uuniin neljäksi tunniksi, mutta ilmeisesti nämä jouluruoat on tarkoitettu tehtäviksi puu-uuneissa, koska ne ovat sitä parempia mitä pidempään ne ovat uunissa!

Jos teet tällä mutkat suoriksi -periaatteella, laita vettä paljon vähemmän, jotta pata valmistuisi noin 2 tunnissa (minulla ongelmana oli lähinnä vetisyys, joka sitten hävisi neljän tunnin hauduttamisella, ja sellaista uunissapitoaikaa en todellakaan suosittele niille, joilla on sähköä kuluttava uuni!).

Vegaaninen kinkku


Eilen uunissa paistui eettinen vaihtoehto perinteiselle joulupossulle. Ohje on sekoitus Hannan ohjeesta ja Oikeutta eläimille -järjestön tyypeiltä saamastani ohjeesta. Kannattaa kurkata myös Milla Palomäen sarjakuva-kinkunteko-ohje!

Mukaan voi laittaa myös valkosipulia ja no, melkein mitä vaan maustetta. Yrttejä en kyllä ole kokeillut laittaa. Seitan on siis vehnägluteiinia ja koostumus on varsin lihaisa. Täyttää vatsan kyllä tosi nopeasti, voi olla siis aika tujua ruoansulatuselimistölle.

SEITANKINKKU

4 dl gluteenijauhoja (ainakin Punnitse & Säästästä)
1 dl ravintohiivahiutaleita (luontaistuotekaupoista)
0,5 dl soijajauhoa
2 tl paprikajauhetta
2 tl suolaa
1 tl jeeraa
1 tl mustapippuria

* Sekoitetaan kuivat aineet keskenään.

0,25 dl soijakastiketta
0, 25 dl sinappia
3 rkl rypsiöljyä
3-3,5 dl vettä
(1 rkl tomaattipyrettä tai muuta kastiketta)

* Lisätään loput aineet joukkoon ja sekoitetaan.
* Taikina muotoillaan klöntiksi ja kääritään folioon.
* Paistetaan uunissa 160 asteessa 1,5 tuntia.
* Nautitaan sinapin kera.

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Vegaaninen joulu

Koska olen viimeinkin elämässäni innostunut jouluruokien valmistuksesta (aiempina jouluina olen vain haaveillut siitä ja syönyt lähinnä pelkkää soijamaitoriisipuuroa ja rosollia), ajattelin tehdä tännekin jouluruokamerkintöjä, laitan tagiksi vegaanin joulu joten kaikki postaukset saa näkyviin tuolta aihevalikosta.

Kaupassa myydään valmiita lanttu- ja porkkanasoseita, jotka ovat hyvä valinta kiirehtijälle, joka kuitenkin haluaa tehdä jouluruoat itse, vegaanisesti ja säilöntäaineettomasti. Me dyykkasimme näitä pötkylöitä hirmuisen kasan, joten jouluruokia syödään jo toista viikkoa tässä talossa. (Hinnasta en siis tiedä.) Saa nähdä, mikä ruoka jouluaaton aterialla sitten vielä maistuu.. Hyvää näissä on se, että ne eivät sisällä säilöntäaineita tai muuta epäilyttävää, ja ainakin nämä meidän löytämämme ovat myös lähellä valmistettuja. Täytyy kyllä sanoa, että jos kaupasta ostaisin aineksia, niin ostaisin kokonaisia lanttuja. Mutta joillekin nämä ehkä sopivat.


LANTTULAATIKKO

1 kg valmista lanttusosetta tai pehmeäksi keitettyä & soseutettua lanttua (keittoaika n. 30-60 min)
3 rkl tummansinistä Keijua
pari rkl soijajauhoa
1 dl korppujauhoa tai vehnäjauhoa
2 dl kaurakermaa tai kevytversioon kauramaitoa
1 dl siirappia
1 tl mustapippuria
1 tl suolaa

* Kaikki ainekset sekoitetaan keskenään.
* Seos kaadetaan voideltuun uunivuokaan ja päälle ripotellaan korppujauhoja.
* Kypsennä uunissa 175 asteessa n. 1-2 tuntia.


Nyt huoneeni lämmitysuuniin on menossa seitankinkku, josta saan ohjeen laitettua tänne ehkä huomenna. Kommuunissamme hihittelemme, kun meillä joulu alkoi jo viime viikolla ensimmäisellä lanttulaatikolla, ja jo nyt paistuu kinkku..

Ps. Tässä talossa myös linnut syövät dyykattua ruokaa, nimittäin talipalloja.

tiistai 2. joulukuuta 2008

Juureswokkia

Wokkipannu on ihana keksintö. Tietääkö joku siitä enemmän, että kun väitetään teflonpannulla paistamisen olevan terveydelle haitallista? Koska en ole kuullut moisesta kuin huhuja, olen onnellisesti jatkanut luomujuuresten wokkaamista.

Juurekset ovatkin taas finito, mutta onneksi huomenna on luomuruokapiirin tilausten jakotilaisuus, josta kannan monta kiloa porkkanaa, perunaa ja ruisjauhoja kotiin.


PALSTERNAKKA-KIKHERNEWOKKI

palsternakkoja
porkkanoita
sipulia
rypsiöljyä
suolaa
pippuria
ripaus chiliä

* Wokkaa ja lisää vettä kun näyttää siltä, että muhennos kaipaa lisää nestettä. Öljyäkin saa toki lisätä (minua usein moititaan siitä, että korvaan öljyn vedellä).

yrttimausteita
kuminansiemeniä
keitettyjä kikherneitä (pakastimesta/purkista/jostain)

* Lisää loput mausteet (yrtit ei tykkää liiasta kuumentamisesta, siksi ne kannattaa lisätä ruokiin viimeiseksi) ja kikherneet. Anna hautua vielä hetken (tässä tapauksessa odotin, että kikherneet sulavat, koska otin jo aiemmin keittämiäni pakkasesta).

ps. tosi hyvää, palsternakan maku on ihanan makea

sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Vahinkoratatouille

Ostin kirppikseltä loistavan, ison wokkipannun 2,50 eurolla. Meillä oli sellainen ennenkin, mutta ajan myötä sen pinta on kulunut ja alkanut ruostua, joten tuo oli todella tarpeellinen löytö. Tavallisella paistinpannulla ei nimittäin pärjää, jos haluaa tehdä ruokaa isommalle poppoolle.

Tein siis vaan jotain muhennosta wokaten luomuruokapiiristä ostettuja lähijuureksia sekä dyykattuja paprikoita ja munakoisoa (wokkipannu toimi moitteettomasti ja vanha joutaa metallinkeräykseen, mutta puuhella savutti ihan tolkuttoman pitkän ajan, kunnes asuintoveri T:n avustuksella sain savun kulkemaan hormiin, ei keittiöön. Lieneeköhän syynä matalapaine..). Sitten keksin että hei, tästähän tulee ratatouillea.
Ratatouille on perinteinen ruokalaji Ranskan Provencen alueelta. Se on kasvismuhennos, joka voidaan tarjota pääruokana (riisin, perunoiden tai leivän kera) tai lisukkeena. Tomaatti on pääaines, muita aineksia ovat sipuli, kesäkurpitsa, munakoiso ja basilika. Lisäksi tarvitaan oliiviöljyä. (Lähde: Wikipedia)


RATATOUILLE-versio

lanttua, palsternakkaa, porkkanaa pieneksi pilkottuna
sipulia paloiteltuna
öljyä
suolaa
chiliä

* Wokkaa juureksia, kunnes ne alkavat olla pehmeitä.

munakoiso paloiteltuna
paprikoita suht isoina palasina

* Lisää joukkoon ja wokkaa niin, että pehmenevät/ruskistuvat hieman.

1 prk tomaattimurskaa
1-2 dl soijarouhetta tai 1 prk papuja
yrttimausteita
pieni loraus balsamicoa
1 rkl siirappia/hunajaa/sokeria

* Lisää tomaattimurska, soijarouhe ja mausteet. Anna hautua noin 15 min.

Lisukkeeksi keitettiin kaapista löytynyttä couscousia (kuskus, siis), jota en ole koskaan ennen tehnyt. Sehän on ravintoarvoiltaan varmaan samaa luokkaa kuin joku durumvehnämakaroni, eli aika turhanpäiväistä. Ihan hyvän makuista kuitenkin.

Tomaattipohjaisissa ruoissa on aivan ehdotonta balsamicon ja jonkin makean yhdistelmä. Laitan sitä myös pitsan tomaattikastikkeeseen. Kokeilkaa.

maanantai 24. marraskuuta 2008

Kasvislasagne ja tunnustuksia

Lauantaina tehtiin lasagnea kun oli leivinuuni kuumana, mutta tällä kertaa joukkoon nakattiin kaikenmoisia kasviksia.

KASVISLASAGNE

Tee kuten tämä, mutta keitä tomaattikastikkeen seassa pieniksi pilkottuja porkkanoita, paprikaa, kukkakaalia ja mitä vain keksit.


Ja oho, sain kasvis.fi-blogin kirjoittajilta I love your blog- ja You inspire me -tunnustukset. Kivaa!


Ja koska tunnustus tulee antaa seitsemälle muulle sen saatuaan, niin jaan rakkautta eteenpäin seuraaville blogeille (suosittelen myös vilkaisemaan, jos eivät ole ennestään tuttuja!).

Villi Pohjola
Ekoelämää
Metsänpeitossa
Maarianverijuuri
Ville Rannan kuvablogi
Maijja
Kemikaalicocktail

lauantai 22. marraskuuta 2008

Ruisleipärakkaus

Tänään lämmitin leivinuunia ja leivoin ihan oikeaa ruisleipää apunani melko vanha ruisjuuri, jonka sain maalla asuvalta toverilta - lieneekö hän saanut sen äidiltään, en muista. Tuli kuitenkin aivan äärettömän hyvää leipää, eikä tämän jälkeen tee mieli ostaa kaupasta leipää. Tästä tulikin ihan lähiruisleipää, kun ruisjauhot olivat naapurikunnan myllyn.

RUISLEIPÄ
(4 limppua)

tarvitset:
juuren
paljon ruisjauhoja
hieman suolaa

1. Juuren teko. Juuri liotetaan 1,5-2 litraan lämmintä vettä. Lisätään jauhoja niin, että taikina on jotain löysän ja kiinteän väliltä. Juurta hapatetaan vuorokausi vedottomassa ja mielellään lämpimässä paikassa. Toimivan juuren tunnistaa siitä, että se kuplii ja kuohuu.

2. Taikinan alustaminen. Vuorokauden kuluttua tehdään taikina. Taikina "leivotaan täyteen jauhoja". Ei saa kuitenkaan tehdä liian tiukkaa taikinaa, koska silloin se ei kohoa. Löysästä taas tulee litteitä leipiä.

Taikinan päälle voi piirtää esim. ristin veitsellä. Siitä näkee, miten kohoaminen etenee. Taikina pannaan liinan alle, jälleen vedottomaan ja lämpimään paikkaan kohoamaan 1-4 tunniksi.

Muista ottaa juuri talteen, eli pari ruokalusikallista taikinaa tiiviiseen purkkiin ja purkki heti jääkaappiin. Juuri säilyy jääkaapissa nelisen viikkoa.

3. Leipominen. Jos teet limppuja, voit jakaa taikinan nyt neljään osaan. Niistä pyöritellään sopivan muotoisia. Pinta saa jäädä aika jauhoiseksi, samoin leivän pohja. Kohoamaan leivinlaudalle tai uuninpellille vedottomaan ja lämpimään. Kun pinta vähän repeillyt, leipä on valmis uuniin.

4. Paistaminen. Sopiva lämpö on 200-275 astetta. Neljä limppua vie paljon lämpöä, joten luultavasti uunin lämpö tasaantuu ja putoaa aika paljon leipien ollessa uunissa. Ruisleipä ei kypsy alle 45 minuutin, vaikka pinta palaisi. Pisimmillään jälkiuunileivän kypsyminen vie jopa kaksi tuntia. Kypsän levän tunnistaa siitä, että kun leivän pohjaa koputtaa, se kopisee kumeasti. Jälkikypsyminen kyllä jatkuu vielä
yön yli, jos jätät kuumat leivät liinan alle lämåpimään paikkaan.

Ohjeet tiivistetysti (ja saamani loistava juuri): Sampsa Oinaala
Juuren voi tehdä myös itse, mutta siitä minulla on vain huonoja kokemuksia. Kuulemma vaatii useamman leipomiskerran ennen kuin alkaa toimia kunnolla.

Leivänpäällystä

Koska unohdin laittaa taikinaan suolaa ja kaapissa ei ollut oikein mitään leivälle laitettavaa, surautin vielä "peston", josta eräs toinen toveri kuluneella viikolla suositteli. Käytin siihen viimeiset oman sadon basilikat, jotka olivat kuivuneet oman huoneeni ikkunankarmissa roikkuen paremmin kuin yhdetkään yrtit koskaan keittiössämme; maku ja haju oli hyvin tallella ja koostumus rapea. Keittiössä kuivatetuista yrteistä tulee usein hieman nihkeitä ja mauttomia - kenties liesituulettimen puute aiheuttaa sen, että yrtit eivät pääse kunnolla kuivumaan.


OLLIN PESTO

2 dl auringonkukansiemeniä
reilusti basilikaa ja muita yrttejä
2 valkosipulin kynttä
pienenpieni ripaus suolaa
loraus öljyä

* Soseuta kaikki pikasekoittimessa massaksi, maista ja tarvittaessa lisää öljyä/yrttejä.

tiistai 18. marraskuuta 2008

Talviruokaa

Hernekeitto on minulle ihan talviruokaa. Tulee talvinen ja jouluinen fiilis, kun maassa on lunta, pakastaa ja keittiön ikkuna menee ihan kokonaan huuruun, kun keittelee hernekeittoa sen pari tuntia (alussa menee tietysti aikaa siihen, että hella lämpiää, mutta olen kyllä sitä mieltä, että mitä kauemmin hernekeittoa on keitetty, sitä parempaa se on).

Hernekeitto on ekologista, halpaa, terveellistä, proteiinipitoista, kotimaista, vegaanista ruokaa. Voiko enempää toivoa? Ja kun ostaa vielä luomuherneitä. Paras hernekeitto ei myöskään mausteilla koreile. Mutta ah ja voih, karmea kuva. Lyhyt valoista aika ei tue valokuvaamista, eikä keittiön karmea loisteputkilamppu auta asiaa ollenkaan.


HERNEKEITTO
(tosi iso kattilallinen)

1 pss kuivattuja luomuherneitä
pari porkkanaa
sipuli
suolaa
jauhettua (valko)pippuria
(soijarouhetta)

* Liota herneitä runsaassa vedessä yön yli. Kaada vesi aamulla pois ja anna olla ilman vettä niin kauan kunnes alat tehdä ruokaa - tämä kuulemma vähentää herneen mahdollisia ilmavaivavaikutuksia.
* Keitä runsaassa vedessä 1-2 tuntia. Lisää suola ja pippuri sekä pilkotut sipuli ja porkkanat noin puolen tunnin keittämisen jälkeen.
* Jos haluat hieman jauhelihameininkiä, heitä sekaan kourallinen tummaa soijarouhetta. Se ei kuitenkaan ole ollenkaan välttämätöntä, koska herne sisältää muutenkin aika runsaasti proteiinia.
* Nauti sinapin kera! Laitoin sekaan myös paahdettuja luomuauringonkukansiemeniä.

Tykkään sekoittaa lautasella hernekeiton joukkoon sinappia, koska siitä tulee kermainen ja hyvä maku keittoon. Asuintoveri dyykkasi monta lasipurkillista jotain hienoa chili-valkosipulisinappia, ja se sopi oikein hyvin joukkoon. Tosin pidän tavallisen sinapin mausta enemmän. Ja niin ilmeisesti muutkin, koska nuo maustetut sinapit oli tosiaan heitetty kaupan roskikseen..

perjantai 14. marraskuuta 2008

Makaronipyttipannua

Kävin vanhempieni luona, ja se tarkoittaa tofua. Äitini ei ole kovin hyvä tekemään kasvisruokia (äiti jos luet tätä niin rakastan sua siitä huolimatta!), ja hän oli tehnyt minulle "makaronilaatikkoa", joka koostui makaronista, herne-maissi-paprikasta ja soijarouheesta (ja vedestä + kasvisliemikuutiosta). Koska hän oli ostanut minulle myös marinoitua tofua, päätin tehdä jotain oikeaa ruokaa, joka kuitenkin olisi riittävän nopeaa. Olen nimittäin viimeisen viikon istunut hyvin tiiviisti nenä kiinni hallinto-oikeuden tenttikirjassa.


MAKARONIPYTTIPANNU

edellisen päivän lisukemakaronia tms.
marinoitua tofua
sipuli
tomaattipyreetä
Provencen mix -maustesekoitusta tai muita yrttejä
valkosipulia
(suolaa)

* Pilko sipulit ja tofu ja paista niitä öljyssä.
* Lisää muut ainekset ja paista, kunnes näyttää paistuneelta.

Kotona käymisessä parasta on se (ruoan suhteen), että siellä on aina salaatteja. Itse en raaski niitä talvisin ostaa, koska ruukkusalaatit ovat mielestäni aika mitättömiä ravintoarvoiltaan suhteessa siihen, kuinka paljon niiden valmistamiseen kuluu energiaa (kasvihuoneet, kuljettaminen, torjunta-aineet jne.) Myönnettäköön, että niitä on kuitenkin kiva syödä etenkin leivän päällä.

maanantai 3. marraskuuta 2008

Niille, joilla on puulämmitys (ja ehkä muillekin)


UUNIPUURO

2 dl ohrasuurimoita/kaurahelmiä/puuroriisiä tai kaikkia sekaisin!
5 dl vettä
5 dl kasvimaitoa
1 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria tai -esanssia

* Laita kaikki aineet uuninkestävään kannelliseen astiaan.
* Laita puuro uuniin kunnes se on valmis. Minä annan sen olla uunissani yön yli, koska näillä lämpötiloilla uunissa ei tarvitse lämmittää kuin yksi pesällinen puita, ja siten puuron kypsymiseen menee tovi.


Pahoittelen verraten triviaalia ohjetta. Ehkä sähköuunilliset voivat tehdä tätä päiväsaikaan - sähköuunin lämpötiloista en osaa sanoa, mutta ainekset ja määrät ovat samat. Tämä uunipuuro on niin rakkautta, koska puulämmitteisessä talossa sen tekemiseen ei kulu ollenkaan energiaa.

Tein puuron viimeksi kaapista löytyneitä puuroriisin jämistä yhdistettynä ohraan ja harmittelin, kun puurosta tuli taivaallisen ihanaa verrattuna pelkkään ohrapuuroon. Voisinkohan joskus ostaa hieman luomupuuroriisiä, vai olisiko se kauhean epäeettistä, aloin pohtia..

maanantai 27. lokakuuta 2008

Pähkinäistä

Meidän keittiössämme on usein ruusuja maljakossa. Ruusujen ostaminen ei ole mikään ekoteko tai muutenkaan eettistä, koska ruusujen viljely tapahtuu usein maissa, joissa lapsityövoiman käyttöä ei kontrolloida. Työntekijät myös altistuvat torjuntamyrkyille, eikä ole mitenkään ekoa tuoda kukkia Suomen ulkopuolelta. Kannattaa suosia sesonkikukkia siis, jos haluaa antaa kukkia. Kukkien saaminen on nimittäin ihanaa! Me saamme yleensä kukkia, jotka ovat käyneet roskiksessa, mutta ihan kauniita ne ovat silti ja tuoksuvat ruusulta.


SUOLAPÄHKINÄT

pähkinöitä
(rusinoita)
soijakastiketta

* Paahda pähkinöitä (ja rusinoita, jos haluat paahdettuja rusinoita; maistuu pullanpäällisrusinoilta, nam!) kuivalla pannulla, kunnes ne alkavat saada pintaansa hieman väriä.
* Lorauta sekaan hieman soijakastiketta ja sekoita vimmatusti.
* Anna jäähtyä ja nauti.

Ei rasvassa uittamista! Nämä ovat varmasti parempi vaihtoehto kaupan suolassa ja rasvassa uiskenteleville suolapähkinöille, ja maistuvat jopa paremmilta. Soijakastikkeen voisi ehkä sekoittaa jo ennen paahtamista pähkinöiden joukkoon, koska minulle kävi niin, että kaikki pähkinät eivät ole suolaisia. Ja kannattaa olla varovainen soijakastikkeen määrän kanssa, koska saattaa helposti tulla liian suolaista.

perjantai 24. lokakuuta 2008

Keittiöasioita


Minä myös näytän muutaman asian keittiöstämme. Ylhäällä on avohylly, joka sisältää kaikki teet, mausteet, yrtit, sienet, soija-asiat, keittokirjat, kahvit, siemenet, leseet ja rouheet. Olen äärettömän innokas purkittaja.

Meidän keittiössä on keltaoranssit verhot, oranssinpunainen samettisohva, vihreiksi maalatut pinnatuolit (yksi on vielä kyllä valkoinen, koska en ole saanut aikaiseksi maalata) ja oliivinvihreä pöytäliina, jonka päällä on vihreä-valko-oranssiraidallinen poppana.



Myös puuhella-leivinuuni on punainen. Monet nykyajan ihmiset varmaan pitäisivät sitä kauhean epähygieenisenä ja likaisena, että keittiössä on aina kasa puita, tuohta ja sytykkeitä. Minusta on aivan ihanaa laittaa hellaan tuli kun on hieman viileää, odottaa kun se lämpenee ja sitten jo kaikki padat porisevatkin kilpaa ja keittiöön alkaa tulla lämmin. Sähköliedessä ei ole sitä samaa tunnelmaa, vaikka välillä sähköhellalla kokkaaminen onkin ihanan yksinkertaista ja nopeaa. Puuhellaihmisille tiedoksi, että emme toki polta puita luukku auki, vaan tulipesän luukku on muuten normaalisti kiinni, mutta halusin saada liekit mukaan kuvaan.


Leivinuuninlämmityspäivän tulos oli kolme pitsaa, yksi omenapiirakka, neljä ruisleipää ja yksi kaalilaatikko. Aika paljon, koska kaikki innostuivat tekemään jotain. Ruisleivistä tuli vähän kovia ja ei tarpeeksi happamia, mutta aika hyviä kuitenkin, ja hyvin ovat maistuneet muillekin. Ihan hyväksyttävää ensimmäisiksi ruisleivikseni, vaikka välillä meinasin jo aivan masentua niiden takia.

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Osoitteenmuutos

Hoi kaikki ihmiset,

blogin uusi osoite on nyt http://yrttipurkki.blogspot.com

tiistai 21. lokakuuta 2008

Intialaista

Tiesittekö, kuinka valtavan paljon ympäristöystävällisempää on syödä luonnonmukaista vegaaniruokaa verrattuna siihen, että noudattaa ei-luomua sekaruokavaliota? Kumppanissa 10/2008 oli juttu, jonka mukaan luomuvegaaniruokaa syövä ihminen tuottaa vuodessa saman verran kasvihuonekaasupäästöjä kuin auto, jolla on ajettu 281 km. Sen sijaan tavallista sekaruokaa syövän vuotuiset päästöt vastaavat 4 758 autolla ajettua kilometriä!

Lakto-ovo-kasvisruokavaliokin jää ekovertailussa luullakseni aika kauas vegaaniruokavaliosta, koska maitotuotteiden ja kananmunien tuottaminen vaatii hurjat määrät energiaa. Tämä onkin yksi syy, miksi en todellakaan tajua, minkä vuoksi kasvimaitojen hinta on melkein kaksinkertainen verrattuna tavan maitoon. Maidon valmistukseen tarvitaan kuitenkin lehmiä ja rehua ja vaikka mitä, kun taas kasvimaitoihin kauraa/soijaa/riisiä ja vettä. Tietysti tavan maidolla on enemmän ostajia, mutta on se kumma, että kysyntä aiheuttaa noin suuren hintaeron. Mielestäni nuo hinnat ovat aivan vääristyneitä. Aiheuttavatko maataloustuet maidon hinnan halpuuden? Joku taloustieteilijä voisi selittää. ;)

Tänään tein jotain intialaishenkistä. Idean sain Härkäpapua sarvista -kirjan dalin ohjeesta, mutta lopputulos on hieman erilainen. Vaikka tavoitteenani olisi alkaa käyttää enemmän kotimaisia luomuherneitä, tartun edelleen paljon helpommin linssipurkkiin. Myydäänkö missään hernerouhetta, vai tehdäänkö se aina itse?


DAL

(tai minun versio siitä)

3 dl vihreitä linssejä
3 porkkanaa
1 omena
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
öljyä paistamiseen
n. 5 dl vettä
suolaa

mausteseos:
2 tl kardemummaa
2 tl kanelia
2 tl jauhettua inkivääriä
2 tl kurkumaa
2 tl mustapippuria
2 tl jauhettua korianteria
2 tl chiliä
2 tl jeeraa
1 tl neilikkaa

* Kuullota sipulia öljyssä kasarissa/kattilassa.
* Lisää valkosipuli ja mausteseos ja paista vielä hetki.
* Lisää vesi ja porkkanat sekä linssit ja keitä kunnes ne ovat pehmeitä.
* Mausta suolalla makusi mukaan.

Lisukkeeksi keitin kaapista löytyneet jasmiiniriisin jämät yhdistettynä ohraan. Koska kastiketta olisi tullut kommuuniväellemme muuten liian vähän (ja huomasin sen liian myöhään), niin heitin joukkoon myös purkillisen tomaattimurskaa. Se ei ole välttämätöntä, mutta ei siitä pahaakaan tullut.

Tein myös seesaminsiementahnaa, joka on tuo kuvassa mämmiltä näyttävä klöntti. Leivän päälle tai ruoan joukkoon, rich in calcium. ;-)

SEESAMINSIEMENTAHNA

seesaminsiemeniä
pieni ripaus suolaa
öljyä

* Paahda siemenet kuivalla paistinpannulla, varo ettei pala.
* Murskaa siemenet tehosekoittimessa (en tiedä onnistuuko sauvasekoittimella).
* Lisää suola ja öljy.

Käytin aurinkokuivattujen tomaattien öljyä, joten tahnaan tuli mukava aurinkokuivattujen tomaattien aromi.

Käydessäni maailmankaupassa bongasin suklaauutuudeen, luomuhampunsiemensuklaan. Sitä oli tummana ja vaaleana. Maistuu ihan hyvältä. Tumma suklaahan on terveellistä, mutta on maitosuklaa mielestäni paljon parempaa. Onneksi on olemassa vegaanistakin maitosuklaata, joka maksaa suunnilleen saman verran kuin tämä (3,50 e).

Tein myös elämäni ensimmäisen ruisjuuren, siitä lisää myöhemmin.

lauantai 18. lokakuuta 2008

Uuniruokaa

Harvemmin tulee käytettyä makuuhuoneiden lämmitysuuneja ruoanlaittoon. Nyt alakerrassa oli kuitenkin niin kylmä, että piti lämmittää kaksi pesällistä, joten laiskuuttani en lämmittänytkään leivinuunia, vaan kahden makuuhuoneen uunit. Tein pitkästä aikaa siis uuniruokaa (edellisen postauksen piiras tehtiin poikaystäväni luona sähköuunissa..).

Hyvää tuli! Kotimaisia juureksia ja dyykattua fetaa, anteeks vaan mut ei oo vegaanista. En itse näe mitään ongelmaa dyykattujen maitotuotteiden syömisessä. Fetan voi korvata vaikka oliiveilla tai aurinkokuivatuilla tomaateilla. Tein tätä tosi usein silloin 16-vuotiaana, kun osasin tehdä tasan kahta kasvisruokaa (toinen oli linssimuhennos). Onneksi nykyään osaan tehdä vähän enemmän erilaisia ruokia. :-)


KREIKKALAINEN KASVISPATA

perunoita
porkkanoita
palsternakka
1 prk tomaattimurskaa tai 4 tuoretta tomaattia (käytin tuoreita kun meillä oli niin paljon ja alkoivat olla pehmeitä)
1 pkt fetaa (tai korviketta)
2-4 valkosipulin kynttä
timjamia, basilikaa
suolaa
loraus rypsiöljyä
loraus balsamiviinietikkaa

* Pilko juurekset ja laita kaikki ainekset uunivuokaan.
* Sekoita joukkoon mausteet ja kaada päälle vettä sen verran, että se yltää noin puoliväliin vuokaa.
* Paista uunissa. Sopiva lämpötila on ehkä 175-200 astetta, 30-50 minuuttia tai kunnes perunat ovat kypsiä.

Huomasin vasta nyt tätä kirjoittaessani, että tästä unohtui kokonaan proteiinit, koska muistelin vain sitä alkuperäistä ohjetta, josta niin ikään puuttui proteiinipitoiset ainekset. Tähän olisi hyvin voinut laittaa sekaan papuja tai linssejä.

Seuraavan päivän lisäys: tein saman tempun myös seuraavana päivänä, koska alakerta kaipasi enemmän lämpöä. Tällä kertaa satsi koostui porkkanasta, lantusta, soijapapurouheesta ja tomaattimurskasta plus suunnilleen samoista mausteista, ilman fetaa. :-)

perjantai 17. lokakuuta 2008

Pinaattia ja aurinkoa

Tämä ei ole kyllä vähimmässäkään määrin lähiruokaa, mutta koska alkoi tehdä mieli hyvää suolaista kasvispiirakkaa, improvisoin tällaisen. Tein noin vuosi sitten erään järjestön tilaisuudessa kokkina hääriessäni pyynnöstä suolaista piirakkaa, jossa oli täytteenä kermaviiliä, pinaattia ja fetajuustoa (yleensä näet kokkileikeissäni teen kaiken vegaanisena). Maistoin sitä pienen palan itsekin, ja se oli niin hyvää, että siitä saakka on itänyt mielessä ajatus kehitellä vegaaninen versio. Pohjan ohje on Eläinoikeusfoorumilta kaalipiirakan ohjeesta.

Se siitä soijalakosta myös. Alpron maustamaton jugurtti on niin hyvää ja monikäyttöistä, etten ehkä halua luopua siitä. Lähetin kyllä Biofermelle (Yosan valmistaja) palautetta, että olisiko mahdollista tehdä maustamatonta kaurajugurttia, joskaan en tiedä, olisiko se toiminut tässä ohjeessa, kaurajugurtin koostumus kun on aika erilainen kuin soijajugurtin. Itsekin voisi tietysti kokeilla tehdä, jos saisi joskus aikaiseksi.


AURINKOPINAATTIPIIRAKKA
(uunipellillinen)

Pohja:

25 g hiivaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
2,5 dl vettä
7 dl sämpyläjauhoja
1 dl öljyä

Täyte:

1 prk (500 g) Alpro Soya maustamatonta jugurttia
aurinkokuivattuja tomaatteja pilkottuna
1 pss pakastepinaattia (tai 1 ruukku tuoretta)
(mustia oliiveja palasina)
mustapippuria
basilikaa
ripaus suolaa

* Hiiva, suola ja sokeri hierotaan nestemäiseksi ja lisätään vesi ja 3 dl jauhoja. Taikinan annetaan seistä liinan alla 10 minuuttia, ja vaivataan sitten loput jauhot ja öljy sekaan. Laitetaan kohoamaan.
* Sekoita toisessa astiassa kaikki täytteen aineet keskenään (pinaatti kannattaa sulattaa).
* Levitä taikina pellille ja levitä täyte sen päälle. Kannattaa jättää hieman korkeammat reunat, jotta täyte ei vahingossakaan valu yli laidan.
* Paista uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Täytteeksi voi oikeastaan laittaa mitä vain. Tein toisenkin piirakan, jossa täytteenä oli jugurtin, pinaatin ja mausteiden lisäksi herkkusieniä, punasipulia ja punaista paprikaa. Sekin oli tosi hyvää, mutta mausteita täytyi laittaa hieman enemmän.

PS. Huom, muutin aiemmin postaamani Kookostaikakuulaohjeen terveellisemmäksi ja vähäkalorisemmaksi; huomasin, että tomu- ja vaniljasokerin sijaan kuulissa voi käyttää hunajaa (ja vaniljaesanssia, jos haluaa). Hunajaa tarvitaan paljon pienempi määrä kuin sokeria saman makeusasteen aikaansaamiseksi. Taidan kokeilla jossain vaiheessa myös rommikuulia, koska asuintoveri osti Sokoksen alennusmyynneistä kasan elintarvikemakuja.. keinotekoista, mutta kiinnostavaa! :D

tiistai 14. lokakuuta 2008

Hernehummus


Hummus tehdään perinteisesti kikherneistä, jotka tuodaan Turkista (tai muualta Kaukaa). Kotimainen lähiekoplaaplaa-versio on hummus, joka on tehty keltaisista herneistä! Maistuu ihan samalta, ellei jopa maukkaammalta. Pahoittelen rumaa kuvaa. Hummus on herkullinen vaihtoehto ja vaihtelua margariinille (yök, sitä käytän tosi harvoin) ja tahinille, jota käytän leivän päällä silloin jos syön leipää (liian vähän ottaen huomioon ruokaympyröissä yms. mainitun leipäpalamäärän, mutta toivon saavani kuidun joka-aamuisesta puurostani).

HERNEHUMMUS

keltaisia herneitä yön yli liotettuina ja keitettyinä
muutama valkosipulin kynsi
suolaa
reilusti rypsiöljyä
(kuivattua) persiljaa
timjamia
(jos haluaa niin muitakin mausteita voi laittaa)

* Sekoita kaikki aineet ja soseuta sauvasekoittimella.
* Jos hummus levittyy vaikeasti leivälle, lisää öljyä ja sekoita.

maanantai 13. lokakuuta 2008

Suklaa-asioita


KOOKOSTAIKAKUULAT

(n. 25 kpl, Vegaanin kasviskeittokirja s. 121)

100 g margariinia (tummansininen Keiju)
3 dl kaurahiutaleita
1 dl kookoshiutaleita
3 tl hunajaa
1 tl vaniljasokeria tai 0,5 tl vaniljaesanssia
2 rkl kaakaojauhetta (siis sitä tummaa)
2rkl kylmää vettä

* Kaada kaikki aineet kulhoon ja sekoita massaksi.
* Pyörittele massasta pieniä kuulia ja kierittele kookoshiutaleissa.
* Anna kuulien kovettua kylmässä.

Kaakaon sanotaan alentavan verenpainetta - siis nimenomaan kaakaopavun, ei sen sokeri-kaakao-sekoituksen, jota myydään kaakaojuomajauheena kaupoissa. Tummasta kaakaojauheesta tuleekin parempaa kaakaojuomaa;
1 tl tummaa kaakaojauhetta
vajaa 1 tl hunajaa
loraus kauramaitoa
kuumaa vettä

Tummalla suklaalla sanotaan olevan samanlaisia terveysvaikutuksia. Lisäksi tumma suklaa (johtopäätös: myös tumma kaakaojauhe) sisältää flavonoideja. Ei ole kuitenkaan ihan sama, mitä kaakaota ostaa - yleensä se halvin paketti ei ole eettisin vaihtoehto. Täällä on lueteltu Reilun kaupan kaakaojauheet ja suklaat. Monia niistä saa ihan tavallisista ruokakaupoista.

Kaakaopapu. (kuva)
Tavallisessa kaakaokaupassa viljelijät myyvät usein satonsa eteenpäin paikallisten välittäjien kautta, jolloin he saavat itse vain pienen osan sadon markkina-arvosta. Johtuen kaakaon vaatimattomasta tuotosta ja suuresta työvoimantarpeesta viljelijät joutuvatkin etsimään jatkuvasti keinoja kustannusten karsimiseen. Kaakaontuotannon synkkä puoli onkin se, että esimerkiksi Norsunluurannikon kaakaoviljelmillä työskentelee satojatuhansia lapsia, joista pieni osa on päätynyt viljelmille lapsikaupan seurauksena. Viljelmillä työskentelevät lapset – ja erityisesti tytöt – käyvät harvemmin koulua kuin muut paikalliset lapset.
(Lähde: Reilukauppa.fi)

lauantai 11. lokakuuta 2008

Kahvinkorviketta

Koska Kemikaalicocktailin Noora kirjoitti jokin aika sitten, että vain idiootit juovat kahvia (ja koska kahvin juominen alkoi jossain vaiheessa tuntua enemmän velvollisuudelta kuin nautinnolta), päätin aloittaa kahvilakon. Kahvinjuonnin radikaaliin vähentämiseen päädyin myös siksi, että EU teki päätöksen, jonka mukaan geenimuunnellun soijan tuominen sen alueelle on sallittua. Ja soijamaito on ollut ainoa kahvimaito, jota olen suostunut käyttämään. Tästä tuohtuneena tein hieman lisäselvitystyötä, tuloksena tämä kirjoitus Kaventajien blogissa. Olen nyt ollut reilut kaksi viikkoa melkein kahvitta, paria kupillista lukuun ottamatta. Soijatuotteitakaan en aio ostaa lisää sen jälkeen, kun kaapissa olevat rouheet yms. on käytetty.

Ei tunnu yhtään pahalta. Kahvittomuus ei ole aiheuttanut oireita, niin kuin se joillekin aiheuttaa. Sen sijaan viikon jälkeen juodut kaksi kupillista laittoivat vatsan toimimaan ennätystahtiin, ja luennolla istuessani olin hyvin levoton. (Normaalisti olen vain hieman väsynyt ja tylsistynyt, mutta pystyn keskittymään paljon paremmin.) Tajusin, että olin niin tottunut jokapäiväiseen kofeiiniannokseen, ettei se vaikuttanut minuun mitenkään, ja tauon jälkeen vaikutukset tulivat todella voimakkaina.

Nyt olen juonut paljon enemmän teetä (vihreää, valkoista ja matéta). Käydessäni luomukaupassa ostamassa kassillisen papuja ja linssejä idätystä varten huomasin hyllyssä Vogelin luomuviljakahvia, suodatinjauhatuksella. Innostuin, kahvinkorviketta! Paketti oli aika kallis (8 e/500g), mutta maku on hyvin pitkälti kahvimainen. Viljakahvi sisältää luomuvijleltyä paahdettua viikunaa, sikuria ja tammenterhoa. Sitä saa myös pikakahvijauheena.


No, ongelmana on kyllä edelleen maito. Luulin, että kauramaito sopisi viljakahvin kanssa, mutta yhtä pahaa se oli kuin tavallisenkin kahvin kera. Ostin myös purkin luomuriisimaitoa ensimmäistä kertaa, mutta sekin on vähän liian vetistä kahviin. Muuten se kyllä maistuu hyvältä, joskin hinta ja ekologiset vaikutukset ovat sen verran korkeat, että en aio jatkossa sitä ostaa.

Lopputulos: pystyn helposti elämään kahvitta (juon kuitenkin joskus jos tekee mieli), mutta en kahvimaidotta. Käytän loppuun tämän korvikepaketin soijamaidon kera, ja sen jälkeen punnitsen asioita uudestaan. Ainakin siitä jatkuvasta kahvinlitkimisestä olen päässyt eroon.

torstai 9. lokakuuta 2008

Bataatti ja potaatti

Olen nyt kyllä aivan ihastunut sosekeittoihin. Näitä tulee tehtyä erilaisilla variaatioilla. Syksyn juurekset ovat niin maukkaita, että mausteita ei tarvitse kuin pikku ripaus. Tykkään myös siitä, että keitot ovat kevyitä ja rasvattomia ruokia (ellei erikseen lisää öljyä tai kermaa). Idut muuten sopivat tähän salaatin korvikkeeksi tosi hyvin.


BATAATTIPOTAATTISOSEKEITTO

1 iso bataatti
1 lanttu
1 palsternakka
perunoita sen verran, että saat keittoa sen verran kuin haluat
2 dl punaisia linssejä
yrttejä (timjamia, basilikaa)
suolaa
(ripaus chiliä)

* Pilko juurekset ja huuhtele linssit.
* Laita kattilaan ja laita vettä niin, että peittyvät juuri ja juuri.
* Keitä pehmeiksi.
* Soseuta, mausta ja maista.

BATAATTI kasvaa luonnonvaraisena Keski- ja Etelä-Amerikassa. Suomessa myytävät bataatit tulevat lähinnä Israelista ja Kiinasta (lähde: kaupassa olen katsellut tuontimaita hintalapuista). Ei siis mitään ekoiluruokaa! En ole koskaan ostanut bataattia, mutta käsittääkseni se on aika kallis ollakseen juures. Käyttämäni oli dyykattu yksilö. Bataatti maistuu makealta, ja sen englanninkielinen nimi onkin sweet potato. Sillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä perunan kanssa. Kuoritussa ja keitetyssä bataatissa on runsaasti A-vitamiinia ja kaliumia. Seuraavan kerran, kun eteeni putkahtaa hieno dyykattu bataatti, aion tehdä kaiman bataattikookoskeittoa (CLICK).

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Roskiksien kaivaminen, tuo jalo harrastus

Dyykattu paprika.

Olen aina välillä saanut kommentteja dyykkaamiseen liittyen - sitä ihmetellään, kauhistellaan tai kannatetaan. En ole perehtynyt lainsäädäntöön, jota voitaisiin soveltaa dyykkaamiseen, mutta oletan dyykkaamisen olevan laitonta puuhaa. Poliisit eivät kuitenkaan päivystä kauppojen takana, enkä tunne ketään, joka olisi saanut sakot vietyään kaupan roskiksesta ruokaa, jonka kauppias on heittänyt pois.

Omasta mielestäni dyykkaaminen on täysin oikeutettua. Perustelen tätä sillä, että on järkyttävää, kuinka suuret määrät täysin syömäkelpoista ruokaa menee suoraan kaupoista kaatopaikalle. En tiedä, kuuluko jäte kauppiaan omaisuudensuojan piiriin - jos kuuluu, on roskiksesta vieminen rikos. Asia on kuitenkin kauppiaskohtainen. Toiset eivät välitä dyykkaajista, ja toiset lukitsevat roskiksensa (mainittakoon, että itse en murtaudu tai kaivele, otan vain avoimista roskiksista päällimmäiset ja parhaat).

Järkyttävimpiä ovat ne kauppiaat, jotka laittavat roskiksiinsa myrkkyjä. Käsittääkseni tällaisessa tapauksessa roskiksessa pitäisi olla merkintä, jos se sisältää jotain ihmisille vaarallista. Biojäteastian myrkyttäminen on suurempi rikos kuin sieltä ottaminen - entä jos joku lapsi kaivelee roskiksia eikä ymmärrä vaaroja? Entä jos roskakuski saa päälleen myrkkyä tyhjentäessään astioita?

Dyykattuja hedelmiä.

Ihmisillä on todella kummallisia intohimoja omaisuuttaan kohtaan, vaikka itse luokittelisivat sen jätteeksi. Kaatopaikalle myös yksityiset vievät tavaraa vain siksi, koska eivät halua esim. sukulaistensa hyötyvän. Kauppiailla tämä ajattelumalli on toisaalta ihan ymmärrettävä; ne ihmiset, jotka hakevat ruokansa kaupan roskiksesta, tuskin ostavat samoja tuotteita kaupasta. Jokainen roskiksesta otettu kukkakaali on pois kaupan kukkakaalimyynnistä. En ole pohtinut, onko tällä suurempia ekonomisia merkityksiä - pointtini on se, että ruokaa heitetään liikaa pois. Toisaalla kärsitään nälänhätää samaan aikaan, kun toisaalla on ylituotantoa.

Kontiosuon kaatopaikka heinäkuussa.

Onko tämä järkevää: ulkomaalaisella, geenimuunnellulla soijarehulla ruokittu sika tapetaan, pilkotaan paloiksi, pakataan muoviin ja viedään kauppaan myytäväksi. Paketti ei menekään kaupaksi ennen viimeistä myyntipäivää, joten se on heitettävä pois. Kaupan työntekijätkään eivät saa ottaa roskikseen meneviä tuotteita itselleen. Hieman paremmassa tapauksessa paketti avataan ja lajitellaan seka- ja biojätteeseen, mutta yleensä kaikki heitetään sekajätteeseen. Jäte päätyy kaatopaikalle, jossa se muiden eloperäisten jätteiden tavoin aiheuttaa metaanipäästöjä. Näin siis sikaa on turhaan ruokittu ulkomailta turhaan tuodulla rehulla ja se on turhaan tapettu - tapettu vain päätyäkseen jätteeksi. Jos mennään vielä pidemmälle, on Amazoniassa kaadettu sademetsiä, jotta siellä voitaisiin viljellä soijaa, joka tuodaan tänne rehuksi sioille, jotka päätyvät kaupan sekajäteastiaan. Absurdia ja epätaloudellista.

Dyykkaamisen pahin riski on ehkä ruokamyrkytys. Jos dyykkaa huolimattomasti, saattaa syödä jotain pahentunutta, jolloin vatsa on kuralla. Itse katson, ettei jäteastiassa ole mitään elävää, että tuotteet ovat puhtaita ja mahdollisesti kuorittavia tai paketeissa. Dyykkaan vain viljatuotteita ja leipää, en esimerkiksi maitotuotteita. Jotkut dyykkaavat jopa lihaa, mutta meillä sitä on dyykattu vain koiralle. En ole muistaakseni koskaan saanut vatsaani kuralle näiden ruokien vuoksi, mitä nyt pullaa on joskus tullut syötyä liikaa. Esim. leivät ovat priimakunnossa ja usein "paistettu täällä tänään" -hyllystä, eli tuoreita.

Dyykattu kaurareikäleipä. Löytyi eilen ja on pehmeä ja tuore.

Anonyymi kommentoija sanoi, että joissain kaupoissa astioihin laitetaan mädäntymistä nopeuttavaa myrkkyä, ja että vanhempana voi vain ihmetellä, miksi sairastaa kaikkea mahdollista. Ensinnäkin uskon, että myrkyn olemassaolon haistaisi, näkisi tai viimeistään maistaisi. Kasvis ei myöskään säilyisi jääkaapissa/kellarissa niin hyvin kuin mitä meillä säilyy. Toiseksi uskon, että terveyshaitat olisivat ennemminkin välittömiä kuin kasautuvia - jos dyykatussa ruoassa olisi myrkkyä, se aiheuttaisi vatsanväänteitä tai myrkytysoireita. Luotan aika vahvasti tässä asiassa siis näkö- ja hajuaistiini.

maanantai 6. lokakuuta 2008

Kukkakaalia ja korvasieniä

Asuintoveri T dyykkasi erään saksalaisen kaupan luota pään kokoisen kukkakaalin, pyöreän (!) bataatin, täydellisessä kunnossa olevia paprikoita ja sileäpintaisia (?!) avokadoja. Kukkakaalista riemastuneena tein kukkakaali-linssikastikkeen ja keitin perunoita. Asuintoveri J-M laittoi tulet ja U alkoi ryöpätä korvasieniä.

KUKKAKAALIMUHENNOS

kukkakaalia
n. 3 dl punaisia linssejä
currya
juustokuminaa
kuminan siemeniä
suolaa
(puoli purkkia kaurakermaa oli jäänyt edellisestä ateriasta, sopi hyvin sekaan)

* Pilko kukkakaali kattilaan, lisää huuhdellut linssit.
* Laita vettä vähän. Ehkä kukkakaalien puoleenväliin.
* Keitä pehmeiksi ja mausta.


Yllä olevassa kuvassa on siis kuivattuja korvasieniä. Ne ovat hengailleet keittiön avohyllyssä vuoden verran, ja nyt iski into ryöpätä (ensin huuhdellaan, sitten kiehautetaan vesi, lisätään sienet ja keitetään 15 min. Sitten kaadetaan vesi pois, huuhdellaan sienet, kiehautetaan uusi vesi ja keitetään sieniä 5 min.)

KORVASIENIKASTIKE

ryöpättyjä korvasieniä
1 sipuli
1 prk kaurakermaa
mustapippuria
suolaa
vehnäjauhoja suurustamiseen

* Paista sieniä ja pilkottua sipulia pannulla öljyssä.
* Kun sipuli on paistunut tarpeeksi, lisää hieman vettä/kauramaitoa.
* Ripottele päälle vehnäjauhoja, sekoita ja lisää kaurakerma.
* Kiehauta. Lisää jauhoja, jos ei suurustu tarpeeksi.

lauantai 4. lokakuuta 2008

Luomuruokaa ja -piireilyä

Paikallinen luomuruokapiiri aloitti taas toimintansa, ja tilasin sen kautta läheisten luomutilojen tuotteita; porkkanaa, perunaa, palsternakkaa, hapankaalia, omenoita. Sain vielä kaupan päälle pari kiloa lanttua, kun joku ei halunnutkaan niitä. Olen pitänyt lanttua aina hankalana, enkä ikinä osta sitä itse. Aloitin siis heti sen käyttämisen, jotta nuo kaksi kiloa eivät unohtuisi kellarin hyllylle.


LANTTUSOSEKEITTO

2 lanttua
2 porkkanaa
1 palsternakka
1 peruna
1-2 dl soijarouhetta (jotain proteiiniakin muistettava laittaa!)
0,5-1 prk kaurakermaa
timjamia, basilikaa
ripaus chiliä
suolaa

* Kuori ja pilko lantut. Pilko porkkanat ja palsternakka - niitä ei yleensä tarvitse kuoria ollenkaan. Korkeintaan myöhemmin keväällä, kun alkavat olla jo vanhempia.
* Laita kattilaan vettä niin, että juurekset juuri ja juuri peittyvät.
* Keitä kunnes palaset ovat pehmeitä ja heitä loppuvaiheessa joukkoon soijarouhe.
* Soseuta, mausta ja lisää kaurakerma.

Maasta juuri nostetut juurekset ovat herkullisen makeita. Ja tämä ei sitten maistu ollenkaan lanttulaatikolta, vaan makealta ja hyvältä! Lanttu sisältää Kotimaiset Kasvikset ry:n mukaan runsaasti c-vitamiinia, ja korkea vitamiinipitoisuus säilyy hyvin kevääseen asti paksun kuoren vuoksi. Pitää varmaan alkaa suosia lanttua, koska ei se nyt niin hankalaa ollutkaan!

Luin lehdestä, että porkkanan ravintoarvot ovat nyt parhaimmillaan, joten nyt kannattaa popsia paljon (luomu)porkkanaa!

perjantai 26. syyskuuta 2008

Keittoviikko

Olen syönyt tällä viikolla pelkkiä keittoja koko kesän oltuani lähes kokonaan ilman keittoja. Tuli tarve keveämmälle ruoalle! Tein kommuunitovereilleni kaali-linssikeittoa ja koska he inhoavat purjoa mutta olivat dyykanneet kauniin purjon, tein itselleni pienen purjokeiton. Hyvää ja kevyttä!


PIENI PURJOKEITTO

1 purjo
1 sipuli
2 perunaa
2 dl punaisia linssejä
inkivääriä
suolaa

* Pilko purjo, sipuli ja perunat. Huuhtele linssit.
* Keitä kunnes perunat ovat pehmeitä.
* Mausta oman maun mukaan.

Olen flunssassa, joten energiaa ei ole tämän kummoisempaan ja itujen idättämiseen riittänyt. Eikä toisaalta ruokahaluakaan ole ollut, väkisin on pitänyt aamusmoothiet ja iltapuurot änkeä suuhun, jotta ei aivan nääntyisi. Ja juu tiedän, kuvakin on kamala. Ehkä tää tästä. :-)

torstai 18. syyskuuta 2008

Helppoja kasvisreseptejä

Aiemmin mainitsemani Lapsiperhe ekologisena vaikuttajana -tapahtuman reseptiflyerin ohjeet seuraavat alla. Reseptit pyrittiin siis saamaan sellaisiksi, että perheiden äidit (ja isät!) pystyisivät tekemään terveellistä ja ravitsevaa kasvisruokaa, vaikka kiire ja väsymys välillä painaisivatkin. Koska kuvia näihin ei ole, kuvat ovat arkistojeni kätköistä. Lisää helppoja reseptejä löytyy kategorian "helppoa" alta, joskin täytyy sanoa, etteivät mitkään blogissani julkaistut reseptit ole mitään monen tunnin valmisteluja kaipaavia fine dining -reseptejä. ;)

SOIJASUIKALEKASTIKE

puoli pakettia soijasuikaleita
2 porkkanaa pieninä paloina
1 prk kookosmaitoa tai (kaura)kermaa
1 sitruunan mehu
1 rkl hunajaa
reilusti currya ja paprikajauhetta
suolaa
(ripaus inkivääriä)

1. Kiehauta soijasuikaleet ja porkkanat pienessä määrässä vettä
mausteiden kanssa.
2. Lisää kookosmaito/kerma ja anna hautua pienellä lämmöllä.
3. Lisää viimeiseksi sitruunamehu.

Lisukkeeksi voi keittää ohraa, joka on kotimainen vaihtoehto riisille.


TOMAATTI-LINSSIKASTIKE

1 prk tomaattimurskaa
3 dl punaisia linssejä
1 sipuli
suolaa
yrttejä (timjamia, basilikaa, oreganoa)

1. Huuhtele linssit ja keitä niitä pilkotun sipulin kanssa, kunnes
niiden väri muuttuu vaaleammaksi ja rakenne pehmenee.
2. Lisää tomaattimurska ja mausteet, anna hautua vielä hetken.
3. Tarjoa esim. täysjyväpastan tai -spagetin kera.

Taakse tai alle:
Punaiset linssit sisältävät runsaasti proteiinia ja rautaa, ja siksi
ne ovat olennainen osa hyvin koostettua kasvisruokavaliota. Linssit
sopivat erityisen hyvin yhteen tomaatin kanssa, mutta ne antavat hyvän
lisän myös esim. keittoihin.


(kuva: Outi)

KAALIHÖYSTÖ

puolikas kaali
2 dl soijarouhetta (mitattu kuivana)
2 rkl soijakastiketta
1 rkl siirappia
1 rkl (balsami)viinietikkaa
(mausteita, esim. intialaista maustesekoitusta)

1. Paista soijarouhetta pannulla n. 5 min kera veden, rypsiöljyn ja
soijakastikkeen.
2. Lisää pilkottu kaali ja paista/hauduta kannen alla, kunnes kaali on pehmeää.
3. Maista ja mausta maun mukaan.

Sopii yhteen erityisen hyvin perunamuusin kanssa.

Kotimainen kaali on edullinen ja ekologinen valinta vuoden ympäri. Kaali sisältää kalsiumia ja rautaa. Jos soijarouheen haluaa korvata jollain kotimaisella ruoka-aineella, voi sen tilalla käyttää härkäpapurouhetta.


TOFU-PYTTIPANNU

edelliseltä aterialta jääneitä keitettyjä perunoita
1 pkt tofua
1 sipuli
pari valkosipulinkynttä
yrttisuolaa
paprikajauhetta
(tuoretta basilikaa)

1. Paloittele perunat, tofu ja sipuli, ja heitä kaikki paistinpannulle
rypsiöljyn kera.
2. Paista kunnes ovat paistuneet mukavan paistuneen näköisiksi, mausta
paistamisen ohessa. Lisää tuoreet yrtit viimeisenä.

HEDELMÄINEN OHRATTO

4 dl kokonaisia ohraryynejä
1 kasvisliemikuutio
1 banaani
1 prk ananasmurskaa
herkkusieniä
kourallinen papuja
sipuli tai purjo
soijakastiketta
pippuria

1. Keitä ohraa runsaassa vedessä kasvisliemikuution kanssa 20-30 min.
2. Kuullota paistinpannulla öljyssä mausteiden kanssa muut aineet.
3. Kaada ohrasta vesi pois ja kippaa paistinpannun sisältö kattilaan.
Sekoita kaikki keskenään, mausta ja maista.

Riisinviljely on yksi suurimmista metaanin, voimakkaimman kasvihuonekaasun, lähteistä. Lisäksi riisi tuodaan kaukaa. Kotimaisia vaihtoehtoja riisille ovat ohrasuurimot, speltti ja kaurahelmet, joita voi käyttää samaan tapaan kuin riisiä.

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Kotona jälleen

Seikkailtuani kolmisen viikkoa Puolassa huomasin, että siellä on melkein paremmat edellytykset kasvissyöjänä olemiselle kuin Suomessa. Vegaanista ja juustolla höystettyä kasvisruokaa tarjoileva Green Way Bar -kasvispikaravintolaketju on levittäytynyt kaikkialle Puolaan. Sieltä sai aivan ihania aterioita, joihin sisältyi soijapihvejä tattarin ja salaatin kera, enchiladaksia (taipuuko se noin?) papukastikkeessa ja seitanpaloilla höystettyä meksikolaista kasviskastiketta. Ja se salaatti ei ollut mitään hikistä kiinankaalia, vaan oikeasti herkullinen lajitelma erilaisia kasviksia ja salaatinlehtiä hyvillä mausteilla! Ja kaikki tämä maksoi 3-5 euroa..

Tiedoksi muuten ulkomaailmaan suuntaville; kannattaa tutkia Happy Cow -nettisivun tiedot kunkin maan/kaupungin kasvisravintoloista, niin ei tarvitse hädissään ja nälissään päätyä joka kerta lähimpään etniseen ravintolaan kyselemään vegaanista ruokaa.

Alla vielä ateria, jonka tein elokuun alussa ennen reissuunlähtöä.

Pariisinporkkanoita, täysjyväfusilleja, keisarin kaalia ja paahdettuja maapähkinöitä.

PARIISILAISET PORKKANAT
(sain reseptin poikaystäväni äidiltä)

porkkanoita
tuoretta persiljaa silputtuna
2 tl suolaa
2 tl sokeria

* Pilko porkkanat ja keitä (tai mieluummin höyrytä) ne.
* Lisää mausteet.

Liian harvoin tulee syötyä porkkanaa sellaisenaan! Siksi tämä on mainio lisuke.

---

APUA! Olen tekemässä pieniä reseptiflaijereita tapahtumaan, jonka nimi on Lapsiperhe ekologisena vaikuttajana. Lappusiin olisi tarkoitus laittaa helppoja mutta hyviä ruokaohjeita, joiden perusteella väsyneet ja kiireiset perheenäiditkin pystyisivät tekemään herkullista ja ravitsevaa kasvisruokaa. Kaiken ei ole pakko olla vegaanista. Kaipaisin nyt hyviä vinkkejä ja linkkejä!

perjantai 8. elokuuta 2008

Yrttiteetä

Vietettyämme kolme päivää saaressa Oulujärvellä palasin takaisin sateiseen Joensuuhun repussani pussillinen tuoreita kanervan kukkia. Harmi, etten huomannut kerätä niitä niin paljoa, että olisi voinut kuivattaa. Nyt juon niistä tehtyä teetä.

Kanerva on rauhoittava yrtti, jonka pitäisi auttaa ainakin unettomuuteen. Meillä on monta purkkia erilaisia teeksi soveltuvia yrttejä keittiön hyllyssä, mutta juon liian harvoin niitä. Kanervateen maku on mieto ja väri hyvin vaalea, mutta tämä on ihanaa iltateetä!

tiistai 29. heinäkuuta 2008

Keisarillista

Kaaliruoat ovat yksiä ehdottomista suosikeistani. Kaali maistuu paistettuna tosi hyvältä, sellaiselta makealta ja mehukkaalta ja maukkaalta! Teemme kaaliruokia etenkin talvisin, kun kotimainen kaali on kohtuuhintaista ja yksi harvoista kotimaisista asioista, joita juureksien lisäksi saa talvellakin. Yllä olevassa kuvassa on alla olevan reseptin mukaan tehty kaali, jossa on soijarouheen tilalla rapeaksi paistettua tofua. Lisukkeena ohraa. Itse tykkään kaalin kanssa ihan eniten perunamuusista!

KEISARIN KAALI
(Mukaillen Härkäpapua sarvista -kirjan ohjetta)

kaalia niin paljon että raakana paistinpannu on sitä täynnä
loraus soijakastiketta
1 rkl siirappia
1 rkl (balsami)viinietikkaa
2 dl soijarouhetta
tilkka vettä

* Pilko kaali ja laita se paistumaan pannulle rypsiöljyn kera. Sitä pitää paistaa aika kauan. Kun pannulla on tilaa muullekin, lisää soijarouhe ja sen jälkeen muut ainekset.
* Anna muhia pannulla kunnes kaali on kutistunut eikä ole enää rapsakkaa.
* Keitä lisukkeeksi täysjyväpastaa tai tee perunamuussia!

Jälkkäriksi vaniljavanukasta mustaherukoiden kera. Voisin syödä tätä litran kerralla.. Onko kukaan muuten kokeillut tehdä itse suklaavanukasta? Ajattelin kokeilla joskus toiste lisäämällä tähän ohjeeseen kaakaojauhetta. Iski suunnaton vanukkaanhimo, kun poikaystäväni antoi minulle töihin evääksi kaksi Alpro Soyan suklaavanukasta.. iik ja nam! On vaan kuitenkin niin paljon kivempi tehdä vanukkaansa itse, koska Alpron vanukkaat on pakattu järjettömän epäekologisesti; neljä pientä muovipurnukkaa, joissa on metallikansi ja ympärillä vielä järeä kartonki. Voi voi.

VANILJAKASTIKE/-VANUKAS

5 dl kasvimaitoa (esim. puolet vaniljasoijamaitoa ja puolet kauramaitoa)
n. 2 tl vaniljasokeria
0,5 dl sokeria
2-3 rkl perunajauhoa

* Kuumenna maito kattilassa melkein kiehuvaksi. Muista sekoittaa koko ajan, ettei se pala pohjaan.
* Vispilöi joukkoon sokerit.
* Ota kattila hetkeksi pois levyltä. Sekoita perunajauhot pieneen tilkkaan kylmää vettä tai maitoa, ja vispilöi seos kuuman maidon joukkoon. Laita takaisin hellalle, kunnes ensimmäinen kupla näkyy.
* Jos seos ei mielestäsi suurustunut tarpeeksi ollakseen vanukasta, lisää hieman perunajauhovettä, mutta ole varovainen, ettei koko hommasta tule liisteriä.
* Jäähdytä ja nauti kylmänä - raparperipiirakan kyljessä tai sellaisenaan vaikkapa mustaherukoiden kanssa!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...