keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

Terveysnatsimeininki

Toimittajaleikkieni kohokohtia ovat hetket, kun saan uunituoreen lehden käteeni. Joskus olisi ihana tehdä oma juttunsa niin, että ottaisi itse kuvat ja taittaisi jutun sellaiseksi kuin tahtoo. Vaikka eihän se lehden kokonaisuutta ja yhtenäistä ulkonäköä ajatellen kävisi, että jokainen toimittaja tekisi oman sivunsa itse.

Kuukausiliitteen ruokajutut ovat esikuviani! Nykyään lähinnä vain kirjoitan, koska en osaa taittaa, ja kirjoittaessa on yleensä kuvaaja mukana. Joskus olen yrittänyt kuvata itse, mutta vaikka kamera on ollut mukana, olen unohtanut ottaa kuvia! Ehkä juuri siksi pidän blogia. Tietotekniset taitoni eivät vain anna mahdollisuutta tehdä koko ulkoasua ihan itse.

Teatteriravintolan kokkien valmistama Gourmet-aamupala-annos Ylioppilaslehden heille roudaamista kaurapuurohiutaleista, puolukasta ja rahkasta. Siis tähän minäkin pyrin (joskaan kamerani ei ole yhtä hieno)! Kuva: Heikki Virtanen


Ai siis mitä häh?! Opiskelijaruoka-aiheinen juttuni ilmestyi uusimmassa Joensuun Ylioppilaslehdessä. Linkki juttuun on tässä, mutta tuolla netissähän se ei ole ollenkaan yhtä kivannäköinen kuin lehdessä, jossa aukeaman tila antoi mahdollisuuden kuville, laatikoille jne. Kirjoitin myös Toimittajalta-osuuden, jota kirjoittaessani koin suurenmoisen "en osaa kirjoittaa hauskasti" -kriisin. Se tässä alla (otsikon linkki johtaa jutun nettiversioon).

Hysteeristä terveysintoilua vai hyvinvoinnin tavoittelua?

Monelle opiskelijalle opiskelijaravintolan lounas on päivän ainoa lämmin ateria. Amican ruokien ravitsevuus on herättänyt keskustelua: ruoka kyllä täyttää vatsan, mutta pitääkö se nälän poissa ja saako siitä tarpeeksi ja hyvässä suhteessa päivittäin tarvitsemiamme ravintoaineita? Keskustellessani Carelian ravintolan kokin kanssa tämä totesi, että heidän tarjoamansa lounaan tulisi olla vain kolmasosa päivän aterioista. Käytännössä opiskelijaravintolan ruoka näyttelee tärkeää roolia opiskelijoiden päivittäisessä ravinnossa – siitä on esimerkki tämän lehden opiskelijan ruokavaliota käsittelevässä jutussa.

Opiskelijaravintolan tarjoaman kasvisvaihtoehdon ravitsevuus on ollut ongelma. Kasvisruoka koostui pitkään pelkistä juureksista ja vihanneksista. Esimerkiksi perunapihvit perunoiden kera tai porkkanasuikalekastike valkoisesta vehnästä tehdyn pastan kera eivät sisällä tarpeeksi proteiinia, joka kasvisruokavaliossa saadaan erilaisista palkokasveista ja soijasta.

Sittemmin kasvissyöjä on saanut ilokseen huomata, että kasvisruoassa ja salaattipöydässä on alkanut olla papuja, linssejä ja erilaisia soijavalmisteita kuten tofua. Kehitys johtunee ainakin osittain ahkerasta yksittäisten henkilökohtaisten palautteiden määrästä ja JoYY:n ympäristöjaoston tekemästä esityksestä kasvislounaan ravintoarvoja koskien. On hienoa huomata, että muutokset ovat mahdollisia, kun uskaltaa tuoda epäkohtia julki, ja että Amica on halukas yhteistyöhön opiskelijoiden kanssa.

Kaikkea vastuuta ei kuitenkaan saa sysätä Amican harteille. Pitää miettiä, mitä syö yliopistolla nautitun lounaan lisäksi. Suolan, kovien rasvojen ja sokerin saantia pitäisi tarkkailla. Limsat, valmisruoat, pizzat ja makeiset sisältävät näitä kaikkia piilomuodossa, ja ovat siksi petollisia. Ravitsemusterapeuttien suositukset kuulostavat tiukkapipoisilta ja askeettisilta. Pitääkö minun lopettaa suklaan syöminen, koska se sisältää epäterveellisiä kovia rasvoja, piilosokeria ja paljon turhia kaloreita? Entä enkö saa enää koskaan juoda viiniä, koska kohtuullinenkin alkoholin käyttö lihottaa ja altistaa näin kaikille elintasosairauksille kuten aikuisiän diabetekselle ja sydän- ja verisuonitaudeille?

Täydellisyyttä ja terveysnatsiksi ryhtymistä tuskin kukaan vaatii, eivät edes ravitsemusterapeutit. Herkuttelu on sallittua, kunhan ei päivittäin korvaa aterioita karkilla ja pullalla. Suositusten mukaan joka päivä tulisi myös harrastaa liikuntaa vähintään puoli tuntia, mikä hoituu monelta helposti jo pyöräilymatkoissa yliopistolle ja takaisin. Haastattelemani ravitsemusterapeutti kehottaa opettelemaan tuoteselosteiden lukemista, mutta liian hysteerinen ravintoaineiden tuijottaminen aiheuttaa turhaa hermoilua. Hengissä pysyy vähemmälläkin vaivalla, eikä ruoka saa paisua päivän ainoaksi ajattelunaiheeksi.

Päivä kerrallaan elävälle ruokailutottumuksiensa tarkkaileminen saattaa tuntua turhalta, mutta pitkällä tähtäimellä terveellisiin tapoihin totuttautuminen tuskin on pahasta. Ruokavaliolla on vaikutusta virkeyteen, vatsan toimintaan ja jaksamiseen – tiivistettynä siis kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Annika Kettunen

Kurmeeruokaa tonnikalasta ja makaronista. Kuva: Heikki Virtanen

Tämä kuva ei eläinpitoisuutensa vuoksi sopisi blogini tyyliin (heh-heh), mutta koska se liittyy aiheeseen, menköön. Sitä paitsi se on hieno kuva! Olen viimeaikoina jostain kumman syystä ollut äärettömän innoissani ruokavalokuvajournalismista.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...