keskiviikko 30. huhtikuuta 2008

Taivaallinen löytö

Härregud! Asuintoveri U löysi Ekolo-kaupasta vegaanista maitosuklaata, valkosuklaata ja tryffelisuklaata! Uskomattoman ihanaa.


Valkosuklaa on ehkä hieman mautonta: se maistuu lähinnä kovalta, makealta rasvalta, mutta kyllä se makeanhimon selättää. Toisaalta en itse ole koskaan hirveästi edes tykännyt valkosuklaasta.


Maitosuklaa on suunnilleen saman makuista kuin Reilun kaupan maitosuklaa. Näistä kumpikaan ei kyllä vedä vertoja Fazerin siniselle, mutta yritän unohtaa sen.


Ja tämä tryffelisuklaa on suunnilleen saman makuista kuin mikä tahansa tryffelisuklaa, vaikka toisaalta arvostelukykyni saattaa olla hieman heikko. En ole nähkääs vähään aikaan syönyt ihan oikeaa maitosuklaata, vaikka välillä sorrunkin sitä vegaaniustavoitteistani huolimatta maistelemaan.

Paketissa olevien tekstien perusteella voisi luulla, että noissa on käytetty riisimaitoa, mutta esim. tuo maidoton maitosuklaa (joka on näistä parasta, tycker jag) sisältää raakaruokosokeria, kaakaovoita, riisisiirappia, kaakaomassaa, hasselpähkinää, vaniljaa ja suolaa. Eli maitojauhe lienee korvattu tuolla riisisiirapilla. Maitosuklaa ja valkosuklaa ovat luomua ja reilua kauppaa, mutta tuo tryffeli ei taida olla kumpaakaan. Aika kalliita nuo kyllä ovat; 3,90 euroa per levy, mutta aika harvoin tulee käytyä Helsingissä sijaitsevassa Ekolossa.

maanantai 28. huhtikuuta 2008

Leivinuunisunnuntai

Eilen oli leivinuuninlämmityspäivä, eli ruokaöveri-ilta. Halusin leipoa jotakin. Mietin suklaakakkua, mutta päädyin marjapiirakkaan, koska se on ainakin olevinaan hieman terveellinen (marjat, nääs). Viime kesän viimeinen punaviinimarjarasiallinen sai kunniallisen lopun marjapiiraassa mustikoiden seurassa.

Leivon ja teen uuniruokia yleensä aika harvoin, koska leivinuunihommat vievät koko päivän. Tällä kertaa O lämmitti uunin; tulien laitto kahden maissa, toinen pesällinen kolmen maissa, hiillos, pellit pystyi laittamaan kiinni vasta kahdeksan maissa --> ruoat olivat valmiita vasta yhdeksän-kymmenen-yhdentoista maissa. Silloin kun tuon kaiken tekee yksin, tulee kyllä vietettyä koko päivä keittiössä. Projektia helpottaa työnjako: yksi lämmittää uunin, toinen tekee ruoat ja kolmas huolehtii ruokien paistamisesta uunissa.


MARJAPIIRAKKA
(pohjan ohje Vegaanin keittokirjan s. 114 ohjetta muokaten)

150 g kasvismargariinia
2,5 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
2 dl vettä
reilut 4 rkl pähkinärouhetta

* Sekoita margariini ja sokeri. (Ilmeisesti margariinia ei kuulu sulattaa, koska minä sulatin ja pohjasta tuli liian löllö piirakkavuokaan laitettavaksi. Laitoin silti.)
* Lisää joukkoon kaikki muut aineet, sekoita ja levitä piirakkavuokaan.
* Lisää päällykset ja paista 225 asteessa noin 20 min.

Laitoin päällykseksi siis punaherukoita ja mustikoita, ja heittelin päälle jotain epämääräistä perunajauhon, sokerin ja veden sekoitusta. Osaisiko joku kertoa minulle oikean tavan laittaa marjapiiraan päälle sitä perunajauhojuttua, joka sitoo marjojen nesteen?

Asuintoveri O teki meidän perinteisiä sekametelisämpylöitä, joihin siis tulee kaikkia mahdollisia eri jauhoja, rouheita, leseitä ja siemeniä, joita pohjattomasta aineskaapistamme löytyy. Nämä yksilöt sisältävät mm. dyykattuja vehnäjauhoja, Hullu-Helenalta saatuja riihiruisjauhoja, Ylioppilaslehden kaurahiutaleita, virolaisia unikonsiemeniä, vehnärouhetta, jonka parasta ennen pvm on 2005 (voikohan siitä olla jotain haittaa?) ja luomu auringonkukansiemeniä (varmaan ainoa ostettu aines kuivahiivan ohella). Sämpylöiden ihanuus tulee sekameteliydestä ja siirapista!

Lisäksi tein peruna-porkkana-kikherne-tomaatti-laatikon, josta tuli herkullista perusjuttua. Eli yhdentoista maissa illalla oli kaikilla vatsa ihan pullollaan - kaikkeahan on pakko maistaa enemmän kuin vähän. Etenkin sitä piirakkaa.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

Terveysnatsimeininki

Toimittajaleikkieni kohokohtia ovat hetket, kun saan uunituoreen lehden käteeni. Joskus olisi ihana tehdä oma juttunsa niin, että ottaisi itse kuvat ja taittaisi jutun sellaiseksi kuin tahtoo. Vaikka eihän se lehden kokonaisuutta ja yhtenäistä ulkonäköä ajatellen kävisi, että jokainen toimittaja tekisi oman sivunsa itse.

Kuukausiliitteen ruokajutut ovat esikuviani! Nykyään lähinnä vain kirjoitan, koska en osaa taittaa, ja kirjoittaessa on yleensä kuvaaja mukana. Joskus olen yrittänyt kuvata itse, mutta vaikka kamera on ollut mukana, olen unohtanut ottaa kuvia! Ehkä juuri siksi pidän blogia. Tietotekniset taitoni eivät vain anna mahdollisuutta tehdä koko ulkoasua ihan itse.

Teatteriravintolan kokkien valmistama Gourmet-aamupala-annos Ylioppilaslehden heille roudaamista kaurapuurohiutaleista, puolukasta ja rahkasta. Siis tähän minäkin pyrin (joskaan kamerani ei ole yhtä hieno)! Kuva: Heikki Virtanen


Ai siis mitä häh?! Opiskelijaruoka-aiheinen juttuni ilmestyi uusimmassa Joensuun Ylioppilaslehdessä. Linkki juttuun on tässä, mutta tuolla netissähän se ei ole ollenkaan yhtä kivannäköinen kuin lehdessä, jossa aukeaman tila antoi mahdollisuuden kuville, laatikoille jne. Kirjoitin myös Toimittajalta-osuuden, jota kirjoittaessani koin suurenmoisen "en osaa kirjoittaa hauskasti" -kriisin. Se tässä alla (otsikon linkki johtaa jutun nettiversioon).

Hysteeristä terveysintoilua vai hyvinvoinnin tavoittelua?

Monelle opiskelijalle opiskelijaravintolan lounas on päivän ainoa lämmin ateria. Amican ruokien ravitsevuus on herättänyt keskustelua: ruoka kyllä täyttää vatsan, mutta pitääkö se nälän poissa ja saako siitä tarpeeksi ja hyvässä suhteessa päivittäin tarvitsemiamme ravintoaineita? Keskustellessani Carelian ravintolan kokin kanssa tämä totesi, että heidän tarjoamansa lounaan tulisi olla vain kolmasosa päivän aterioista. Käytännössä opiskelijaravintolan ruoka näyttelee tärkeää roolia opiskelijoiden päivittäisessä ravinnossa – siitä on esimerkki tämän lehden opiskelijan ruokavaliota käsittelevässä jutussa.

Opiskelijaravintolan tarjoaman kasvisvaihtoehdon ravitsevuus on ollut ongelma. Kasvisruoka koostui pitkään pelkistä juureksista ja vihanneksista. Esimerkiksi perunapihvit perunoiden kera tai porkkanasuikalekastike valkoisesta vehnästä tehdyn pastan kera eivät sisällä tarpeeksi proteiinia, joka kasvisruokavaliossa saadaan erilaisista palkokasveista ja soijasta.

Sittemmin kasvissyöjä on saanut ilokseen huomata, että kasvisruoassa ja salaattipöydässä on alkanut olla papuja, linssejä ja erilaisia soijavalmisteita kuten tofua. Kehitys johtunee ainakin osittain ahkerasta yksittäisten henkilökohtaisten palautteiden määrästä ja JoYY:n ympäristöjaoston tekemästä esityksestä kasvislounaan ravintoarvoja koskien. On hienoa huomata, että muutokset ovat mahdollisia, kun uskaltaa tuoda epäkohtia julki, ja että Amica on halukas yhteistyöhön opiskelijoiden kanssa.

Kaikkea vastuuta ei kuitenkaan saa sysätä Amican harteille. Pitää miettiä, mitä syö yliopistolla nautitun lounaan lisäksi. Suolan, kovien rasvojen ja sokerin saantia pitäisi tarkkailla. Limsat, valmisruoat, pizzat ja makeiset sisältävät näitä kaikkia piilomuodossa, ja ovat siksi petollisia. Ravitsemusterapeuttien suositukset kuulostavat tiukkapipoisilta ja askeettisilta. Pitääkö minun lopettaa suklaan syöminen, koska se sisältää epäterveellisiä kovia rasvoja, piilosokeria ja paljon turhia kaloreita? Entä enkö saa enää koskaan juoda viiniä, koska kohtuullinenkin alkoholin käyttö lihottaa ja altistaa näin kaikille elintasosairauksille kuten aikuisiän diabetekselle ja sydän- ja verisuonitaudeille?

Täydellisyyttä ja terveysnatsiksi ryhtymistä tuskin kukaan vaatii, eivät edes ravitsemusterapeutit. Herkuttelu on sallittua, kunhan ei päivittäin korvaa aterioita karkilla ja pullalla. Suositusten mukaan joka päivä tulisi myös harrastaa liikuntaa vähintään puoli tuntia, mikä hoituu monelta helposti jo pyöräilymatkoissa yliopistolle ja takaisin. Haastattelemani ravitsemusterapeutti kehottaa opettelemaan tuoteselosteiden lukemista, mutta liian hysteerinen ravintoaineiden tuijottaminen aiheuttaa turhaa hermoilua. Hengissä pysyy vähemmälläkin vaivalla, eikä ruoka saa paisua päivän ainoaksi ajattelunaiheeksi.

Päivä kerrallaan elävälle ruokailutottumuksiensa tarkkaileminen saattaa tuntua turhalta, mutta pitkällä tähtäimellä terveellisiin tapoihin totuttautuminen tuskin on pahasta. Ruokavaliolla on vaikutusta virkeyteen, vatsan toimintaan ja jaksamiseen – tiivistettynä siis kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Annika Kettunen

Kurmeeruokaa tonnikalasta ja makaronista. Kuva: Heikki Virtanen

Tämä kuva ei eläinpitoisuutensa vuoksi sopisi blogini tyyliin (heh-heh), mutta koska se liittyy aiheeseen, menköön. Sitä paitsi se on hieno kuva! Olen viimeaikoina jostain kumman syystä ollut äärettömän innoissani ruokavalokuvajournalismista.

maanantai 21. huhtikuuta 2008

Kaakkua!

Viikonloppuna keittiön ikkunalla olevat herneenversot näyttivät tältä. Nyt ne ovat jo hieman pidempiä, enkä ole malttanut olla popsimatta niitä, vaikka ovatkin vielä kovin pieniä.

Inhorealismia. :D Ensin dyykattu, sitten pakastettu ja lopulta sulatettu banaani. Nam?
Takana dyykattuja sitruunoita ja nektariineja sekä valmistumassa oleva pellavansiemenlima.

Tein syntymäpäiväni kunniaksi banaanisuklaakakun. Päädyin sitten ostamaan ihan uuden banaanin - yllä oleva kuva kertonee, miksi en käyttänyt kuvassa olevia banaaneja. Kaakusta tuli herkullinen ja kaunis, mutta harmikseni unohdin ottaa siitä kuvan! Ehkä se kertoo jotain herkullisuudesta. Alla kuitenkin resepti.

BANAANISUKLAAKAKKU
(Vegaanin kasviskeittokirjan, s. 109, ohjetta mukaillen)

1 dl pellavansiemenlimaa (ohje alla)
2 dl sokeria
1 dl vettä
100 g kasvismargariinia
4 rkl kaakaojauhetta
1,5 tl leivinjauhetta
3 dl vehnäjauhoja
1 banaani

Kuorrutus:
3 rkl kahvia
2 rkl kasvismargariinia
100 g Reilun kaupan tummaa suklaata

* Vaahdota pellavansiemenlima ja sokeri.
* Sekoita kaikki aineet.
* Pilko banaani pieniksi palasiksi ja lisää taikinaan.
* Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka, kaada taikina sinne.
* Paista 175 asteessa n. 50 min.
* Sulata suklaa, jäähdytä ja kuorruta kakku.

Meillä meni noin 60 min ennen kuin kakku oli kypsä, koska jouduttiin käyttämään sähköuunia ja se paistaa jostain syystä tosi epätehokkaasti. En oikein tykkää käyttää sitä, mutta talossa oli niin lämmin aurinkoisen sään ja alakerran muiden huoneiden uunien lämmityksen vuoksi, että leivinuunia ei kannattanut alkaa lämmittää.

KANANMUNAN KORVAAMINEN LEIVONNASSA

Olen iloinen niistä eri tavoista, joilla kananmunan voi korvata leivonnassa. Suklaakakkua tehdessä tykästyin pellavansiemenlimaan. Se on helppo tehdä, kunhan muistaa laittaa siemenet likoamaan hyvissä ajoin ennen leipomisen aloittamista.

Pellavansiemenlima
(n. 1 dl valmista limaa)

1 dl pellavansiemeniä
2,5 dl vettä

* Anna siementen liota vedessä muutama tunti.
* Halutessasi siivilöi siemenet pois (esim. suklaakakussa niitä kyllä tuskin huomaisi).

Lima ja sokeri vaahtoutuivat sähkövatkaimella hetkessä, paljon nopeammin kuin muistan kananmunan ja sokerin vaahdottuneen. Kakun rakenteesta myös tuli kuohkea ja pehmeä, eikä lainkaan murenevainen. Täydellistä!

Kakuissa kananmunan voi korvata myös banaanilla. Tein joskus tosi hyvää kanelibanaanikakkua, johon tuli aika monta banaania muusattuna. Ne pitivät kakun hyvin koossa, eikä muita sidosaineksia tarvittu.

Muussa leivonnassa kananmunan ja korvikkeet voi toisinaan unohtaa täysin ilman haittavaikutuksia (hieno ilmaisu, eikö). Esimerkiksi pullataikina ei kumpaakaan kaipaa. Soijajauhoa voi tosin lisätä, jos varmuuden vuoksi haluaa.


Leipomisen ohella teimme tomaatti-linssikastiketta, jonka lisukkeeksi keitimme venäläiseltä tuttavalta saamaamme tattaria. Tattari on tosi hyvää - joskin parhaimmillaan pelkiltään, suolan ja margariinin kera. Suomessa tattari on kyllä aika kallista. Kastikkeen ohjetta en viitsi kirjoittaa, koska se on suunnilleen sama kuin aiemmin tänne laittamani linssimuhennoksen ohje. Puuhellan ääressä keitoksia hämmennellessä tuli hiki. Sai juoda koko ajan vettä.

Muhennokseen tuli myös porkkanaa. Tässä kaksi vanhaa ja multaista mutta rakastunutta porkkanaa (ja armoton tiskivuori).

lauantai 12. huhtikuuta 2008

Kokkileikkejä

Viimeisin dyykkaussaaliini: avokadoja, sitruunoita, papaijoita ja mango.


Olin tänään kokkaamassa naapurikommuunissa Vasemmistonuorten työryhmien viikonlopputapaamisessa. Siellä on kiva kokata, koska ihmiset on parhaita ja keittiö on hyvä.


PAPU-PASTASALAATTI

kidneypapuja
värikkäitä fusilleja
kurkku
omenaa
sipuli
1 ruukkusalaatti

rypsiöljyä
timjamia
basilikaa
persiljaa
soijakastiketta
balsamiviinietikkaa

* keitä yön yli liotetut pavut
* keitä fusillit
* pilko kurkku, sipuli, omenat ja salaatti
* huuhtele fusillit ja pavut kylmällä vedellä, jäähdytä
* lisää mausteet ja sekoita kaikki yhteen



PERUNASALAATTI
(mukaillen Härkäpapua sarvista -kirjan ohjetta s. 42)

n. 10 perunaa
0,5-1 punasipuli
suolakurkkua tai kapriksia

kastike:
2 rkl rypsiöljyä
1 rkl balsamiviinietikkaa
1 prk kaurakermaa
persiljaa
valkosipulijauhetta
basilikaa
timjamia

* keitä ja pilko perunat, anna jäähtyä
* sekoita kastikkeen ainekset
* sekoita kaikki keskenään ja anna maustua kylmässä ainakin tunti


SITRUUNAINEN KOOKOS-LINSSIKEITTO
(Vegaanin kasviskeittokirjaa mukaillen)

perunaa
porkkanaa
punaisia linssejä
sipulia
kaalia
1-2 prk kookosmaitoa
1 sitruuna

currya
suolaa
paprikajauhetta
muita mausteita

* kuullota sipulia rypsiöljyssä, paprikajauheessa ja curryssa
* pilko perunat, porkkanat ja kaali
* huuhtele linssit
* sekoita kaikki kattilaan, kaada päälle kookosmaitoa ja vettä
* purista joukkoon sitruunan mehu
* anna kiehua kunnes perunat ovat pehmeitä

Iltanaposteluksi tein vielä porkkana-, kurkku- ja kesäkurpitsatikkuja sekä dippimössöt soijajugurtista ja valmiista dippimausteseoksista. Joskus pitäisi kyllä opetella tekemään ihan itse jotain dippikastiketta.

Se on kivaa, että on astianpesukone ja hyvää musiikkia ja saa puuhastella keittiössä koko päivän, etenkin kun ihmiset sanoo, että olipa hyvää.

torstai 10. huhtikuuta 2008

Kahvi ja terveys


Kohtuulliseksi kahvimääräksi määritellään 3-4 kupillista päivässä. Jos juo korkeintaan tämän verran kahvia päivässä, kahvi ei lisää osteoporoosiriskiä. Kalsiuminsaannin on kuitenkin oltava ravitsemussuositusten suuruisia, eli yli 700 mg/vrk. Omissa kalkkitableteissani on kalsiumia 800 mg, mutta en ota niitä päivittäin vaan oletan, että saan riittävästi kalsiumia, kun syön kaalia, dyykattua juustoa, siemeniä ja pähkinöitä ja juon kalsiumrikastettua soijamaitoa.

Jotkut sanovat, että kahvia pitäisi juoda vasta puoli tuntia syömisen tai vitamiinitabletin ottamisen jälkeen, jotta se ei tuhoaisi kaikkia ruoasta saatuja ravintoaineita. En löytänyt tästä mitään tietoa, mutta pyrin itse noudattamaan tuota sääntöä. Ikään kuin varmuuden vuoksi. Eläinoikeusfoorumilta tosin löysin tällaista:
  • kahvi, tumma tee, natrium (ruokasuola), tupakka ja alkoholi lisäisivät kalsiumin eritystä virtsaan. Tarkoittaa siis sitä, että kalsiumia imeytyy vähemmän.
  • 150mg kofeiinia (kahvikupillinen) erittää 5mg kalsiumia virtsaan, eli jos lisää kahviin kalsiumrikasteista kasvimaitoa tai lehmänmaitoa, se tasapainottaa "kalsiumhukkaa"
Juon kahvini aina jostain muumimukista, se on parhaan kokoinen.

Kahvi sisältää monia suojaravintoaineita, kuten antioksidanttiyhdisteitä ja kivennäisaineita. Siinä on muun muassa magnesiumia ja kaliumia enemmän kuin elintarvikkeissa keskimäärin. Suomalaiset saavat noin 19 % päivittäisestä magnesiumintarpeestaan juomista, kahvi mukaan lukien. Kaliumin tarpeesta kahvi täyttää noin 16 %.
  • 3 kupillista kahvia päivässä vähentää astmaoireita.
  • Päivittäisen kahvin juonnin on todettu vaikuttavan edullisesti maksan entsyymitoimintaan.
  • Kahvi sisältää runsaasti antioksidantteja. Tämänlaatuisten antioksidanttien terveysvaikutustutkimus on kuitenkin kesken.
  • Kahvin tiedetään toimivan ruoansulatuskanavassa aktiivisesti. Se edistää ruoansulatusprosessia muun muassa lisäämällä mahahapon eritystä, edistämällä sappirakon supistumista sekä stimuloimalla paksusuolen liikettä.
Lähde: kahvi.net, en tiedä lähteen luotettavuudesta, mutta viittaavat siellä moniin tutkimuksiin.

Edit// Tänään juttelin erään piakkoin ravitsemusterapeutiksi valmistuvan henkilön kanssa, ja hänen mukaansa kahvi ei vaikuta mitenkään kalsiumin imeytymiseen, vaan ratkaisevinta kalsiumin suhteen on riittävä D-vitamiinin saanti. Että joo, mihinkähän sitä sitten uskoo.

tiistai 8. huhtikuuta 2008

Café, coffee, kaffe, kahvi

Minun kahvipurkkini, jonka ostin muinoin kirppikseltä muistaakseni 0,50 eurolla ja vielä mietin pitkään, että tarvitsenko tätä varmasti. No totta helevetissä! Ihan oikea kahvipurkki.

Juon kahvini miten sattuu,
mustana, maidolla, kylmänä, kuumana
Pidän miehistä joilla on järkeä
ja niistä joita katsotaan kadulla
--
Saatan soittaa huomenna,
kysyä haluaisitko nähdä
Tahdotko suudella
kaulaani porttikäytävässä

Tai sitten keitän muina naisina
kahvia ja unohdan
Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana,
juon sen miten sattuu

--
(Scandinavian Music Group)

Kahvi tuoksuu hyvältä, maistuu hyvältä ja on pirun epäterveellistä ja kallista. Kallista siis ainakin siinä tapauksessa, jos ostaa aina Reilun kaupan luomukahvia Euroshopperin sijaan. Minulle eettiset ja ekologiset arvot ovat tärkeitä kaikissa valinnoissa, joten en pystyisi ostamaan mitään halpiskahvia. Jos olisin oikein aatteellinen, vaihtaisin kahvin oitis kotimaiseen yrttiteehen, mutta koska arvostan myös makunautintoja, en tee niin.

Aloin juoda aamukahvia vasta kaksi vuotta sitten, kun lorautin kofeiinintarpeessa sekaan vaniljamaustettua soijamaitoa (eli sitä perus Alpro Soyaa sinisessä purkissa). Nyt juon kahvia 1-2 kuppia lähes joka aamu tai päivä, mutta toisaalta pystyn pitämään kahvittomiakin päiviä ilman päänsärkyä.

Alpro Soya Light ja GoGreenin vaniljamakeutettu soijamaito.

Aluksi join vain pannukahvia, koska en jostain syystä tajunnut keittiön nurkassa pölyn peittämänä hengailevan kahvinkeittimen olevan käyttökelpoinen. Muutenkin käytimme sähkölaitteita (kuten vedenkeitin, leivänpaahdin, mikro) paljon vähemmän kuin nykyään, joten kahvit keitin puuhellalla retrokahvipannullani. En kyllä koskaan saa siitä yhtä hyvää kuin kahvinkeittimellä tehdystä. Juon yhä pannukahvia silloin tällöin, mutta yleensä juon kahvini aamulla, jolloin ei ole aikaa lämmittää puuhellaa.

Nyt kahvipannu lojuu nolon pölyisenä nurkassa, kun taas kahvinkeitin on jatkuvassa käytössä.

Mielestäni Alpro Soya Light on maailman parasta kahvimaitoa. Se ei heraannu yhtä helposti kuin muut soijamaidot, eikä ole yhtä makeaa kuin tuo GoGreenin soijamaito. Ihan maustamaton soijamaito ja kauramaito taas eivät maistu minulle kahvimaitona. En pidä ollenkaan lehmänmaidon mausta kahvissa, mutta jollekin siitä pitävälle maustamaton soijamaito ja kauramaito voisivat maistuakin.

Kahvin on mielestäni oltava kuumaa soijamaitokahvia, mutta toisin kuin tee, kahvi maistuu myös kylmänä hyvältä. Etenkin jos siinä on ripaus kaakaojauhetta! Olen myös hulluna maustekahveihin. Maailmankaupoista saa ainakin näitä suosikkejani ja monia muitakin eri makuja: appelsiinikahvi, vadelmasuklaakahvi, hasselpähkinäkahvi, pähkinä-vanilja-suklaakahvi...

Ajattelin laittaa tähän pienen tietoiskun kahvin terveysvaikutuksista, mutta löysinkin hurjan laajan sivuston, kahvi.netin, joten täytyy ensin hieman perehtyä siihen. Miten te juotte kahvinne; mustana, maidolla, kylmänä, kuumana? :-)

sunnuntai 6. huhtikuuta 2008

Vegaaninen pizza

Kuinka ihanaa onkaan sotkea ohuen ruis-vehnäpohjan päälle kaikkea herkullista ja ulkomaalaista! Pidettiin ruokailta meillä OE-porukan kesken. Asuintoveri U alkoi lämmittää leivinuunia yhdentoista maissa, minä lisäsin puita ja muutaman tunnin kuluttua laitoin pellit kiinni. Tulipa kyllä lämmin! Nyt riittää keittiössä lämpöä moneksi päiväksi, kun ulkonakin on reilusti plussan puolella.

Kaverit tulivat neljän maissa, ja aloimme heti tehdä vaikeita päätöksiä siitä, voiko laittaa paljon vai vähän sipulia, kuinka hyvin sipuli pitää paistaa, laitetaanko pohjaan hiivaa vai ei, kuinka paljon laitetaan ruisjauhoja suhteessa vehnäjauhoihin, ovatko pepperonit liian tulisia, mihin nurkkaan jätetään oliiviton ja pepperoniton kohta jne. jne.

Teimme kahta erilaista pitsaa: sienipitsaa ja meetwurstipitsaa. (Anteeksi, haluan käyttää nimeä pitsa, en pizza, koska en tykkää z-, x-, b- yms. kirjaimista.) Sienet olivat asuintoveri U:n keräämiä ja kuivaamia suppilovahveroita, meetwursti Wotkinsin kasvismakkaraa. Alla kuvia ja valmistumisraportti. :-)

Sienipitsa (ennen "juusto"kuorrutetta ja ennen uuniinlaittoa).


Meetwurstipitsa (ennen kuorrutetta ja uuniinlaittoa).

Meetwurstipitsa kuorrutteen kera, mutta ennen paistamista ja ikävän kylmällä valkotasapainolla otettuna.

Pohja
ruisjauhoja
vehnäjauhoja
rypsiöljyä
suolaa
vettä
(improvisoitu ja ilman hiivaa)

Täytteet

Tomaattikastike
soijarouhetta
maustamatonta ja chilimaustettua tomaattimurskaa
ketsuppia
suolaa
soijakastiketta
timjamia
basilikaa
grillausmaustetta

vihreitä oliiveja
pakastepussillinen paprikasuikaleita
ananaspaloja
valkosipulia
kikherneitä

Sieniversioon
pilkottuja sipuleita ja sieniä paistettuna (sienien liotuksen jälkeen öljyssä paistinpannulla yhdessä)

Makkaraversioon
ihan ohuina siivuina Wotkinsin kasvismakkaraa

"Juusto"kuorrute
kaurakermaa
pari desiä oluthiivahiutaleita
2 rkl vehnäjauhoja
kurkumaa
suolaa
mahdollisesti muitakin mausteita, esim. grillausmaustetta ja currya
* kiehautetaan ja levitetään pitsan päälle

Ja uunista otetun pitsan päälle vielä oreganoa (käytettiin itse kasvattamaamme, jee) ja valkosipuliöljyä.

Valkosipuliöljy
ainakin 5 valkosipulin kynttä puristettuna tai tosi pieniksi pilkottuna
oliivi- tai rypsiöljyä
* sekoita

---

Tuli herkullista ja proteiinipitoista pitsaa, vaikka kaikki meni silkalla improvisaatiolla ja muistinvaraisuudella. Aika harvoin tulee tehtyä pitsaa, koska se vaatii kaikkia erityisiä aineksia, jotka usein ovat ulkomaalaisia tai muuten epäeettisiä - minusta pitsassa on ehdottomasti oltava ananasta ja oliiveja. Toisaalta pitsaan voi laittaa paljon kotimaisiakin aineksia, kuten sipulia ja .. öö? Täytyisi itse asiassa tehdä joskus pitsaa pääosin kotimaisista aineksista. Tulevathan tomaattimurska ja soijarouhe kovin kaukaa, vaikka kuinka luomua olisivat. Härkäpapua sarvista -kirjasta taitaa löytyä ohjekin.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...