maanantai 27. lokakuuta 2008

Pähkinäistä

Meidän keittiössämme on usein ruusuja maljakossa. Ruusujen ostaminen ei ole mikään ekoteko tai muutenkaan eettistä, koska ruusujen viljely tapahtuu usein maissa, joissa lapsityövoiman käyttöä ei kontrolloida. Työntekijät myös altistuvat torjuntamyrkyille, eikä ole mitenkään ekoa tuoda kukkia Suomen ulkopuolelta. Kannattaa suosia sesonkikukkia siis, jos haluaa antaa kukkia. Kukkien saaminen on nimittäin ihanaa! Me saamme yleensä kukkia, jotka ovat käyneet roskiksessa, mutta ihan kauniita ne ovat silti ja tuoksuvat ruusulta.


SUOLAPÄHKINÄT

pähkinöitä
(rusinoita)
soijakastiketta

* Paahda pähkinöitä (ja rusinoita, jos haluat paahdettuja rusinoita; maistuu pullanpäällisrusinoilta, nam!) kuivalla pannulla, kunnes ne alkavat saada pintaansa hieman väriä.
* Lorauta sekaan hieman soijakastiketta ja sekoita vimmatusti.
* Anna jäähtyä ja nauti.

Ei rasvassa uittamista! Nämä ovat varmasti parempi vaihtoehto kaupan suolassa ja rasvassa uiskenteleville suolapähkinöille, ja maistuvat jopa paremmilta. Soijakastikkeen voisi ehkä sekoittaa jo ennen paahtamista pähkinöiden joukkoon, koska minulle kävi niin, että kaikki pähkinät eivät ole suolaisia. Ja kannattaa olla varovainen soijakastikkeen määrän kanssa, koska saattaa helposti tulla liian suolaista.

perjantai 24. lokakuuta 2008

Keittiöasioita


Minä myös näytän muutaman asian keittiöstämme. Ylhäällä on avohylly, joka sisältää kaikki teet, mausteet, yrtit, sienet, soija-asiat, keittokirjat, kahvit, siemenet, leseet ja rouheet. Olen äärettömän innokas purkittaja.

Meidän keittiössä on keltaoranssit verhot, oranssinpunainen samettisohva, vihreiksi maalatut pinnatuolit (yksi on vielä kyllä valkoinen, koska en ole saanut aikaiseksi maalata) ja oliivinvihreä pöytäliina, jonka päällä on vihreä-valko-oranssiraidallinen poppana.



Myös puuhella-leivinuuni on punainen. Monet nykyajan ihmiset varmaan pitäisivät sitä kauhean epähygieenisenä ja likaisena, että keittiössä on aina kasa puita, tuohta ja sytykkeitä. Minusta on aivan ihanaa laittaa hellaan tuli kun on hieman viileää, odottaa kun se lämpenee ja sitten jo kaikki padat porisevatkin kilpaa ja keittiöön alkaa tulla lämmin. Sähköliedessä ei ole sitä samaa tunnelmaa, vaikka välillä sähköhellalla kokkaaminen onkin ihanan yksinkertaista ja nopeaa. Puuhellaihmisille tiedoksi, että emme toki polta puita luukku auki, vaan tulipesän luukku on muuten normaalisti kiinni, mutta halusin saada liekit mukaan kuvaan.


Leivinuuninlämmityspäivän tulos oli kolme pitsaa, yksi omenapiirakka, neljä ruisleipää ja yksi kaalilaatikko. Aika paljon, koska kaikki innostuivat tekemään jotain. Ruisleivistä tuli vähän kovia ja ei tarpeeksi happamia, mutta aika hyviä kuitenkin, ja hyvin ovat maistuneet muillekin. Ihan hyväksyttävää ensimmäisiksi ruisleivikseni, vaikka välillä meinasin jo aivan masentua niiden takia.

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Osoitteenmuutos

Hoi kaikki ihmiset,

blogin uusi osoite on nyt http://yrttipurkki.blogspot.com

tiistai 21. lokakuuta 2008

Intialaista

Tiesittekö, kuinka valtavan paljon ympäristöystävällisempää on syödä luonnonmukaista vegaaniruokaa verrattuna siihen, että noudattaa ei-luomua sekaruokavaliota? Kumppanissa 10/2008 oli juttu, jonka mukaan luomuvegaaniruokaa syövä ihminen tuottaa vuodessa saman verran kasvihuonekaasupäästöjä kuin auto, jolla on ajettu 281 km. Sen sijaan tavallista sekaruokaa syövän vuotuiset päästöt vastaavat 4 758 autolla ajettua kilometriä!

Lakto-ovo-kasvisruokavaliokin jää ekovertailussa luullakseni aika kauas vegaaniruokavaliosta, koska maitotuotteiden ja kananmunien tuottaminen vaatii hurjat määrät energiaa. Tämä onkin yksi syy, miksi en todellakaan tajua, minkä vuoksi kasvimaitojen hinta on melkein kaksinkertainen verrattuna tavan maitoon. Maidon valmistukseen tarvitaan kuitenkin lehmiä ja rehua ja vaikka mitä, kun taas kasvimaitoihin kauraa/soijaa/riisiä ja vettä. Tietysti tavan maidolla on enemmän ostajia, mutta on se kumma, että kysyntä aiheuttaa noin suuren hintaeron. Mielestäni nuo hinnat ovat aivan vääristyneitä. Aiheuttavatko maataloustuet maidon hinnan halpuuden? Joku taloustieteilijä voisi selittää. ;)

Tänään tein jotain intialaishenkistä. Idean sain Härkäpapua sarvista -kirjan dalin ohjeesta, mutta lopputulos on hieman erilainen. Vaikka tavoitteenani olisi alkaa käyttää enemmän kotimaisia luomuherneitä, tartun edelleen paljon helpommin linssipurkkiin. Myydäänkö missään hernerouhetta, vai tehdäänkö se aina itse?


DAL

(tai minun versio siitä)

3 dl vihreitä linssejä
3 porkkanaa
1 omena
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
öljyä paistamiseen
n. 5 dl vettä
suolaa

mausteseos:
2 tl kardemummaa
2 tl kanelia
2 tl jauhettua inkivääriä
2 tl kurkumaa
2 tl mustapippuria
2 tl jauhettua korianteria
2 tl chiliä
2 tl jeeraa
1 tl neilikkaa

* Kuullota sipulia öljyssä kasarissa/kattilassa.
* Lisää valkosipuli ja mausteseos ja paista vielä hetki.
* Lisää vesi ja porkkanat sekä linssit ja keitä kunnes ne ovat pehmeitä.
* Mausta suolalla makusi mukaan.

Lisukkeeksi keitin kaapista löytyneet jasmiiniriisin jämät yhdistettynä ohraan. Koska kastiketta olisi tullut kommuuniväellemme muuten liian vähän (ja huomasin sen liian myöhään), niin heitin joukkoon myös purkillisen tomaattimurskaa. Se ei ole välttämätöntä, mutta ei siitä pahaakaan tullut.

Tein myös seesaminsiementahnaa, joka on tuo kuvassa mämmiltä näyttävä klöntti. Leivän päälle tai ruoan joukkoon, rich in calcium. ;-)

SEESAMINSIEMENTAHNA

seesaminsiemeniä
pieni ripaus suolaa
öljyä

* Paahda siemenet kuivalla paistinpannulla, varo ettei pala.
* Murskaa siemenet tehosekoittimessa (en tiedä onnistuuko sauvasekoittimella).
* Lisää suola ja öljy.

Käytin aurinkokuivattujen tomaattien öljyä, joten tahnaan tuli mukava aurinkokuivattujen tomaattien aromi.

Käydessäni maailmankaupassa bongasin suklaauutuudeen, luomuhampunsiemensuklaan. Sitä oli tummana ja vaaleana. Maistuu ihan hyvältä. Tumma suklaahan on terveellistä, mutta on maitosuklaa mielestäni paljon parempaa. Onneksi on olemassa vegaanistakin maitosuklaata, joka maksaa suunnilleen saman verran kuin tämä (3,50 e).

Tein myös elämäni ensimmäisen ruisjuuren, siitä lisää myöhemmin.

lauantai 18. lokakuuta 2008

Uuniruokaa

Harvemmin tulee käytettyä makuuhuoneiden lämmitysuuneja ruoanlaittoon. Nyt alakerrassa oli kuitenkin niin kylmä, että piti lämmittää kaksi pesällistä, joten laiskuuttani en lämmittänytkään leivinuunia, vaan kahden makuuhuoneen uunit. Tein pitkästä aikaa siis uuniruokaa (edellisen postauksen piiras tehtiin poikaystäväni luona sähköuunissa..).

Hyvää tuli! Kotimaisia juureksia ja dyykattua fetaa, anteeks vaan mut ei oo vegaanista. En itse näe mitään ongelmaa dyykattujen maitotuotteiden syömisessä. Fetan voi korvata vaikka oliiveilla tai aurinkokuivatuilla tomaateilla. Tein tätä tosi usein silloin 16-vuotiaana, kun osasin tehdä tasan kahta kasvisruokaa (toinen oli linssimuhennos). Onneksi nykyään osaan tehdä vähän enemmän erilaisia ruokia. :-)


KREIKKALAINEN KASVISPATA

perunoita
porkkanoita
palsternakka
1 prk tomaattimurskaa tai 4 tuoretta tomaattia (käytin tuoreita kun meillä oli niin paljon ja alkoivat olla pehmeitä)
1 pkt fetaa (tai korviketta)
2-4 valkosipulin kynttä
timjamia, basilikaa
suolaa
loraus rypsiöljyä
loraus balsamiviinietikkaa

* Pilko juurekset ja laita kaikki ainekset uunivuokaan.
* Sekoita joukkoon mausteet ja kaada päälle vettä sen verran, että se yltää noin puoliväliin vuokaa.
* Paista uunissa. Sopiva lämpötila on ehkä 175-200 astetta, 30-50 minuuttia tai kunnes perunat ovat kypsiä.

Huomasin vasta nyt tätä kirjoittaessani, että tästä unohtui kokonaan proteiinit, koska muistelin vain sitä alkuperäistä ohjetta, josta niin ikään puuttui proteiinipitoiset ainekset. Tähän olisi hyvin voinut laittaa sekaan papuja tai linssejä.

Seuraavan päivän lisäys: tein saman tempun myös seuraavana päivänä, koska alakerta kaipasi enemmän lämpöä. Tällä kertaa satsi koostui porkkanasta, lantusta, soijapapurouheesta ja tomaattimurskasta plus suunnilleen samoista mausteista, ilman fetaa. :-)

perjantai 17. lokakuuta 2008

Pinaattia ja aurinkoa

Tämä ei ole kyllä vähimmässäkään määrin lähiruokaa, mutta koska alkoi tehdä mieli hyvää suolaista kasvispiirakkaa, improvisoin tällaisen. Tein noin vuosi sitten erään järjestön tilaisuudessa kokkina hääriessäni pyynnöstä suolaista piirakkaa, jossa oli täytteenä kermaviiliä, pinaattia ja fetajuustoa (yleensä näet kokkileikeissäni teen kaiken vegaanisena). Maistoin sitä pienen palan itsekin, ja se oli niin hyvää, että siitä saakka on itänyt mielessä ajatus kehitellä vegaaninen versio. Pohjan ohje on Eläinoikeusfoorumilta kaalipiirakan ohjeesta.

Se siitä soijalakosta myös. Alpron maustamaton jugurtti on niin hyvää ja monikäyttöistä, etten ehkä halua luopua siitä. Lähetin kyllä Biofermelle (Yosan valmistaja) palautetta, että olisiko mahdollista tehdä maustamatonta kaurajugurttia, joskaan en tiedä, olisiko se toiminut tässä ohjeessa, kaurajugurtin koostumus kun on aika erilainen kuin soijajugurtin. Itsekin voisi tietysti kokeilla tehdä, jos saisi joskus aikaiseksi.


AURINKOPINAATTIPIIRAKKA
(uunipellillinen)

Pohja:

25 g hiivaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
2,5 dl vettä
7 dl sämpyläjauhoja
1 dl öljyä

Täyte:

1 prk (500 g) Alpro Soya maustamatonta jugurttia
aurinkokuivattuja tomaatteja pilkottuna
1 pss pakastepinaattia (tai 1 ruukku tuoretta)
(mustia oliiveja palasina)
mustapippuria
basilikaa
ripaus suolaa

* Hiiva, suola ja sokeri hierotaan nestemäiseksi ja lisätään vesi ja 3 dl jauhoja. Taikinan annetaan seistä liinan alla 10 minuuttia, ja vaivataan sitten loput jauhot ja öljy sekaan. Laitetaan kohoamaan.
* Sekoita toisessa astiassa kaikki täytteen aineet keskenään (pinaatti kannattaa sulattaa).
* Levitä taikina pellille ja levitä täyte sen päälle. Kannattaa jättää hieman korkeammat reunat, jotta täyte ei vahingossakaan valu yli laidan.
* Paista uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Täytteeksi voi oikeastaan laittaa mitä vain. Tein toisenkin piirakan, jossa täytteenä oli jugurtin, pinaatin ja mausteiden lisäksi herkkusieniä, punasipulia ja punaista paprikaa. Sekin oli tosi hyvää, mutta mausteita täytyi laittaa hieman enemmän.

PS. Huom, muutin aiemmin postaamani Kookostaikakuulaohjeen terveellisemmäksi ja vähäkalorisemmaksi; huomasin, että tomu- ja vaniljasokerin sijaan kuulissa voi käyttää hunajaa (ja vaniljaesanssia, jos haluaa). Hunajaa tarvitaan paljon pienempi määrä kuin sokeria saman makeusasteen aikaansaamiseksi. Taidan kokeilla jossain vaiheessa myös rommikuulia, koska asuintoveri osti Sokoksen alennusmyynneistä kasan elintarvikemakuja.. keinotekoista, mutta kiinnostavaa! :D

tiistai 14. lokakuuta 2008

Hernehummus


Hummus tehdään perinteisesti kikherneistä, jotka tuodaan Turkista (tai muualta Kaukaa). Kotimainen lähiekoplaaplaa-versio on hummus, joka on tehty keltaisista herneistä! Maistuu ihan samalta, ellei jopa maukkaammalta. Pahoittelen rumaa kuvaa. Hummus on herkullinen vaihtoehto ja vaihtelua margariinille (yök, sitä käytän tosi harvoin) ja tahinille, jota käytän leivän päällä silloin jos syön leipää (liian vähän ottaen huomioon ruokaympyröissä yms. mainitun leipäpalamäärän, mutta toivon saavani kuidun joka-aamuisesta puurostani).

HERNEHUMMUS

keltaisia herneitä yön yli liotettuina ja keitettyinä
muutama valkosipulin kynsi
suolaa
reilusti rypsiöljyä
(kuivattua) persiljaa
timjamia
(jos haluaa niin muitakin mausteita voi laittaa)

* Sekoita kaikki aineet ja soseuta sauvasekoittimella.
* Jos hummus levittyy vaikeasti leivälle, lisää öljyä ja sekoita.

maanantai 13. lokakuuta 2008

Suklaa-asioita


KOOKOSTAIKAKUULAT

(n. 25 kpl, Vegaanin kasviskeittokirja s. 121)

100 g margariinia (tummansininen Keiju)
3 dl kaurahiutaleita
1 dl kookoshiutaleita
3 tl hunajaa
1 tl vaniljasokeria tai 0,5 tl vaniljaesanssia
2 rkl kaakaojauhetta (siis sitä tummaa)
2rkl kylmää vettä

* Kaada kaikki aineet kulhoon ja sekoita massaksi.
* Pyörittele massasta pieniä kuulia ja kierittele kookoshiutaleissa.
* Anna kuulien kovettua kylmässä.

Kaakaon sanotaan alentavan verenpainetta - siis nimenomaan kaakaopavun, ei sen sokeri-kaakao-sekoituksen, jota myydään kaakaojuomajauheena kaupoissa. Tummasta kaakaojauheesta tuleekin parempaa kaakaojuomaa;
1 tl tummaa kaakaojauhetta
vajaa 1 tl hunajaa
loraus kauramaitoa
kuumaa vettä

Tummalla suklaalla sanotaan olevan samanlaisia terveysvaikutuksia. Lisäksi tumma suklaa (johtopäätös: myös tumma kaakaojauhe) sisältää flavonoideja. Ei ole kuitenkaan ihan sama, mitä kaakaota ostaa - yleensä se halvin paketti ei ole eettisin vaihtoehto. Täällä on lueteltu Reilun kaupan kaakaojauheet ja suklaat. Monia niistä saa ihan tavallisista ruokakaupoista.

Kaakaopapu. (kuva)
Tavallisessa kaakaokaupassa viljelijät myyvät usein satonsa eteenpäin paikallisten välittäjien kautta, jolloin he saavat itse vain pienen osan sadon markkina-arvosta. Johtuen kaakaon vaatimattomasta tuotosta ja suuresta työvoimantarpeesta viljelijät joutuvatkin etsimään jatkuvasti keinoja kustannusten karsimiseen. Kaakaontuotannon synkkä puoli onkin se, että esimerkiksi Norsunluurannikon kaakaoviljelmillä työskentelee satojatuhansia lapsia, joista pieni osa on päätynyt viljelmille lapsikaupan seurauksena. Viljelmillä työskentelevät lapset – ja erityisesti tytöt – käyvät harvemmin koulua kuin muut paikalliset lapset.
(Lähde: Reilukauppa.fi)

lauantai 11. lokakuuta 2008

Kahvinkorviketta

Koska Kemikaalicocktailin Noora kirjoitti jokin aika sitten, että vain idiootit juovat kahvia (ja koska kahvin juominen alkoi jossain vaiheessa tuntua enemmän velvollisuudelta kuin nautinnolta), päätin aloittaa kahvilakon. Kahvinjuonnin radikaaliin vähentämiseen päädyin myös siksi, että EU teki päätöksen, jonka mukaan geenimuunnellun soijan tuominen sen alueelle on sallittua. Ja soijamaito on ollut ainoa kahvimaito, jota olen suostunut käyttämään. Tästä tuohtuneena tein hieman lisäselvitystyötä, tuloksena tämä kirjoitus Kaventajien blogissa. Olen nyt ollut reilut kaksi viikkoa melkein kahvitta, paria kupillista lukuun ottamatta. Soijatuotteitakaan en aio ostaa lisää sen jälkeen, kun kaapissa olevat rouheet yms. on käytetty.

Ei tunnu yhtään pahalta. Kahvittomuus ei ole aiheuttanut oireita, niin kuin se joillekin aiheuttaa. Sen sijaan viikon jälkeen juodut kaksi kupillista laittoivat vatsan toimimaan ennätystahtiin, ja luennolla istuessani olin hyvin levoton. (Normaalisti olen vain hieman väsynyt ja tylsistynyt, mutta pystyn keskittymään paljon paremmin.) Tajusin, että olin niin tottunut jokapäiväiseen kofeiiniannokseen, ettei se vaikuttanut minuun mitenkään, ja tauon jälkeen vaikutukset tulivat todella voimakkaina.

Nyt olen juonut paljon enemmän teetä (vihreää, valkoista ja matéta). Käydessäni luomukaupassa ostamassa kassillisen papuja ja linssejä idätystä varten huomasin hyllyssä Vogelin luomuviljakahvia, suodatinjauhatuksella. Innostuin, kahvinkorviketta! Paketti oli aika kallis (8 e/500g), mutta maku on hyvin pitkälti kahvimainen. Viljakahvi sisältää luomuvijleltyä paahdettua viikunaa, sikuria ja tammenterhoa. Sitä saa myös pikakahvijauheena.


No, ongelmana on kyllä edelleen maito. Luulin, että kauramaito sopisi viljakahvin kanssa, mutta yhtä pahaa se oli kuin tavallisenkin kahvin kera. Ostin myös purkin luomuriisimaitoa ensimmäistä kertaa, mutta sekin on vähän liian vetistä kahviin. Muuten se kyllä maistuu hyvältä, joskin hinta ja ekologiset vaikutukset ovat sen verran korkeat, että en aio jatkossa sitä ostaa.

Lopputulos: pystyn helposti elämään kahvitta (juon kuitenkin joskus jos tekee mieli), mutta en kahvimaidotta. Käytän loppuun tämän korvikepaketin soijamaidon kera, ja sen jälkeen punnitsen asioita uudestaan. Ainakin siitä jatkuvasta kahvinlitkimisestä olen päässyt eroon.

torstai 9. lokakuuta 2008

Bataatti ja potaatti

Olen nyt kyllä aivan ihastunut sosekeittoihin. Näitä tulee tehtyä erilaisilla variaatioilla. Syksyn juurekset ovat niin maukkaita, että mausteita ei tarvitse kuin pikku ripaus. Tykkään myös siitä, että keitot ovat kevyitä ja rasvattomia ruokia (ellei erikseen lisää öljyä tai kermaa). Idut muuten sopivat tähän salaatin korvikkeeksi tosi hyvin.


BATAATTIPOTAATTISOSEKEITTO

1 iso bataatti
1 lanttu
1 palsternakka
perunoita sen verran, että saat keittoa sen verran kuin haluat
2 dl punaisia linssejä
yrttejä (timjamia, basilikaa)
suolaa
(ripaus chiliä)

* Pilko juurekset ja huuhtele linssit.
* Laita kattilaan ja laita vettä niin, että peittyvät juuri ja juuri.
* Keitä pehmeiksi.
* Soseuta, mausta ja maista.

BATAATTI kasvaa luonnonvaraisena Keski- ja Etelä-Amerikassa. Suomessa myytävät bataatit tulevat lähinnä Israelista ja Kiinasta (lähde: kaupassa olen katsellut tuontimaita hintalapuista). Ei siis mitään ekoiluruokaa! En ole koskaan ostanut bataattia, mutta käsittääkseni se on aika kallis ollakseen juures. Käyttämäni oli dyykattu yksilö. Bataatti maistuu makealta, ja sen englanninkielinen nimi onkin sweet potato. Sillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä perunan kanssa. Kuoritussa ja keitetyssä bataatissa on runsaasti A-vitamiinia ja kaliumia. Seuraavan kerran, kun eteeni putkahtaa hieno dyykattu bataatti, aion tehdä kaiman bataattikookoskeittoa (CLICK).

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Roskiksien kaivaminen, tuo jalo harrastus

Dyykattu paprika.

Olen aina välillä saanut kommentteja dyykkaamiseen liittyen - sitä ihmetellään, kauhistellaan tai kannatetaan. En ole perehtynyt lainsäädäntöön, jota voitaisiin soveltaa dyykkaamiseen, mutta oletan dyykkaamisen olevan laitonta puuhaa. Poliisit eivät kuitenkaan päivystä kauppojen takana, enkä tunne ketään, joka olisi saanut sakot vietyään kaupan roskiksesta ruokaa, jonka kauppias on heittänyt pois.

Omasta mielestäni dyykkaaminen on täysin oikeutettua. Perustelen tätä sillä, että on järkyttävää, kuinka suuret määrät täysin syömäkelpoista ruokaa menee suoraan kaupoista kaatopaikalle. En tiedä, kuuluko jäte kauppiaan omaisuudensuojan piiriin - jos kuuluu, on roskiksesta vieminen rikos. Asia on kuitenkin kauppiaskohtainen. Toiset eivät välitä dyykkaajista, ja toiset lukitsevat roskiksensa (mainittakoon, että itse en murtaudu tai kaivele, otan vain avoimista roskiksista päällimmäiset ja parhaat).

Järkyttävimpiä ovat ne kauppiaat, jotka laittavat roskiksiinsa myrkkyjä. Käsittääkseni tällaisessa tapauksessa roskiksessa pitäisi olla merkintä, jos se sisältää jotain ihmisille vaarallista. Biojäteastian myrkyttäminen on suurempi rikos kuin sieltä ottaminen - entä jos joku lapsi kaivelee roskiksia eikä ymmärrä vaaroja? Entä jos roskakuski saa päälleen myrkkyä tyhjentäessään astioita?

Dyykattuja hedelmiä.

Ihmisillä on todella kummallisia intohimoja omaisuuttaan kohtaan, vaikka itse luokittelisivat sen jätteeksi. Kaatopaikalle myös yksityiset vievät tavaraa vain siksi, koska eivät halua esim. sukulaistensa hyötyvän. Kauppiailla tämä ajattelumalli on toisaalta ihan ymmärrettävä; ne ihmiset, jotka hakevat ruokansa kaupan roskiksesta, tuskin ostavat samoja tuotteita kaupasta. Jokainen roskiksesta otettu kukkakaali on pois kaupan kukkakaalimyynnistä. En ole pohtinut, onko tällä suurempia ekonomisia merkityksiä - pointtini on se, että ruokaa heitetään liikaa pois. Toisaalla kärsitään nälänhätää samaan aikaan, kun toisaalla on ylituotantoa.

Kontiosuon kaatopaikka heinäkuussa.

Onko tämä järkevää: ulkomaalaisella, geenimuunnellulla soijarehulla ruokittu sika tapetaan, pilkotaan paloiksi, pakataan muoviin ja viedään kauppaan myytäväksi. Paketti ei menekään kaupaksi ennen viimeistä myyntipäivää, joten se on heitettävä pois. Kaupan työntekijätkään eivät saa ottaa roskikseen meneviä tuotteita itselleen. Hieman paremmassa tapauksessa paketti avataan ja lajitellaan seka- ja biojätteeseen, mutta yleensä kaikki heitetään sekajätteeseen. Jäte päätyy kaatopaikalle, jossa se muiden eloperäisten jätteiden tavoin aiheuttaa metaanipäästöjä. Näin siis sikaa on turhaan ruokittu ulkomailta turhaan tuodulla rehulla ja se on turhaan tapettu - tapettu vain päätyäkseen jätteeksi. Jos mennään vielä pidemmälle, on Amazoniassa kaadettu sademetsiä, jotta siellä voitaisiin viljellä soijaa, joka tuodaan tänne rehuksi sioille, jotka päätyvät kaupan sekajäteastiaan. Absurdia ja epätaloudellista.

Dyykkaamisen pahin riski on ehkä ruokamyrkytys. Jos dyykkaa huolimattomasti, saattaa syödä jotain pahentunutta, jolloin vatsa on kuralla. Itse katson, ettei jäteastiassa ole mitään elävää, että tuotteet ovat puhtaita ja mahdollisesti kuorittavia tai paketeissa. Dyykkaan vain viljatuotteita ja leipää, en esimerkiksi maitotuotteita. Jotkut dyykkaavat jopa lihaa, mutta meillä sitä on dyykattu vain koiralle. En ole muistaakseni koskaan saanut vatsaani kuralle näiden ruokien vuoksi, mitä nyt pullaa on joskus tullut syötyä liikaa. Esim. leivät ovat priimakunnossa ja usein "paistettu täällä tänään" -hyllystä, eli tuoreita.

Dyykattu kaurareikäleipä. Löytyi eilen ja on pehmeä ja tuore.

Anonyymi kommentoija sanoi, että joissain kaupoissa astioihin laitetaan mädäntymistä nopeuttavaa myrkkyä, ja että vanhempana voi vain ihmetellä, miksi sairastaa kaikkea mahdollista. Ensinnäkin uskon, että myrkyn olemassaolon haistaisi, näkisi tai viimeistään maistaisi. Kasvis ei myöskään säilyisi jääkaapissa/kellarissa niin hyvin kuin mitä meillä säilyy. Toiseksi uskon, että terveyshaitat olisivat ennemminkin välittömiä kuin kasautuvia - jos dyykatussa ruoassa olisi myrkkyä, se aiheuttaisi vatsanväänteitä tai myrkytysoireita. Luotan aika vahvasti tässä asiassa siis näkö- ja hajuaistiini.

maanantai 6. lokakuuta 2008

Kukkakaalia ja korvasieniä

Asuintoveri T dyykkasi erään saksalaisen kaupan luota pään kokoisen kukkakaalin, pyöreän (!) bataatin, täydellisessä kunnossa olevia paprikoita ja sileäpintaisia (?!) avokadoja. Kukkakaalista riemastuneena tein kukkakaali-linssikastikkeen ja keitin perunoita. Asuintoveri J-M laittoi tulet ja U alkoi ryöpätä korvasieniä.

KUKKAKAALIMUHENNOS

kukkakaalia
n. 3 dl punaisia linssejä
currya
juustokuminaa
kuminan siemeniä
suolaa
(puoli purkkia kaurakermaa oli jäänyt edellisestä ateriasta, sopi hyvin sekaan)

* Pilko kukkakaali kattilaan, lisää huuhdellut linssit.
* Laita vettä vähän. Ehkä kukkakaalien puoleenväliin.
* Keitä pehmeiksi ja mausta.


Yllä olevassa kuvassa on siis kuivattuja korvasieniä. Ne ovat hengailleet keittiön avohyllyssä vuoden verran, ja nyt iski into ryöpätä (ensin huuhdellaan, sitten kiehautetaan vesi, lisätään sienet ja keitetään 15 min. Sitten kaadetaan vesi pois, huuhdellaan sienet, kiehautetaan uusi vesi ja keitetään sieniä 5 min.)

KORVASIENIKASTIKE

ryöpättyjä korvasieniä
1 sipuli
1 prk kaurakermaa
mustapippuria
suolaa
vehnäjauhoja suurustamiseen

* Paista sieniä ja pilkottua sipulia pannulla öljyssä.
* Kun sipuli on paistunut tarpeeksi, lisää hieman vettä/kauramaitoa.
* Ripottele päälle vehnäjauhoja, sekoita ja lisää kaurakerma.
* Kiehauta. Lisää jauhoja, jos ei suurustu tarpeeksi.

lauantai 4. lokakuuta 2008

Luomuruokaa ja -piireilyä

Paikallinen luomuruokapiiri aloitti taas toimintansa, ja tilasin sen kautta läheisten luomutilojen tuotteita; porkkanaa, perunaa, palsternakkaa, hapankaalia, omenoita. Sain vielä kaupan päälle pari kiloa lanttua, kun joku ei halunnutkaan niitä. Olen pitänyt lanttua aina hankalana, enkä ikinä osta sitä itse. Aloitin siis heti sen käyttämisen, jotta nuo kaksi kiloa eivät unohtuisi kellarin hyllylle.


LANTTUSOSEKEITTO

2 lanttua
2 porkkanaa
1 palsternakka
1 peruna
1-2 dl soijarouhetta (jotain proteiiniakin muistettava laittaa!)
0,5-1 prk kaurakermaa
timjamia, basilikaa
ripaus chiliä
suolaa

* Kuori ja pilko lantut. Pilko porkkanat ja palsternakka - niitä ei yleensä tarvitse kuoria ollenkaan. Korkeintaan myöhemmin keväällä, kun alkavat olla jo vanhempia.
* Laita kattilaan vettä niin, että juurekset juuri ja juuri peittyvät.
* Keitä kunnes palaset ovat pehmeitä ja heitä loppuvaiheessa joukkoon soijarouhe.
* Soseuta, mausta ja lisää kaurakerma.

Maasta juuri nostetut juurekset ovat herkullisen makeita. Ja tämä ei sitten maistu ollenkaan lanttulaatikolta, vaan makealta ja hyvältä! Lanttu sisältää Kotimaiset Kasvikset ry:n mukaan runsaasti c-vitamiinia, ja korkea vitamiinipitoisuus säilyy hyvin kevääseen asti paksun kuoren vuoksi. Pitää varmaan alkaa suosia lanttua, koska ei se nyt niin hankalaa ollutkaan!

Luin lehdestä, että porkkanan ravintoarvot ovat nyt parhaimmillaan, joten nyt kannattaa popsia paljon (luomu)porkkanaa!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...