maanantai 19. syyskuuta 2011

Paras pizzapohja ja kolme erilaista täytettä

Olemme jo aika pitkään tehneet pizzapohjan kaikkeen muuhun kuin vehnäjauhoon, vaikka olenkin kuullut todettavan, ettei vehnätön ja hiivaton pizzapohja ole pizzapohja laisinkaan.

Pitsapiirakassa pohja alkoi olla jo varsin hyvä, mutta sen ongelmaksi havaitsimme sen, että se toimi parhaiten leivinuunissa eli noin 300-asteisella kivipohjalla paistettuna. Sellainen on luonnollisesti hieman haastavaa toteuttaa peruskeittiössä. Siksi tämä nykyinen suosikkimme onkin vielä parempi, ja sopii mainiosti sähköuunissa miedommalla lämmöllä paistettavaksi - ja on silti rapea ja hyvä.

Minulle tärkeintä pohjassa onkin, että se on rapea ja ohut, ja plussana tietty se, ettei vatsa kiukuttele ruokailun jälkeen. Siksi siis vehnättömyys.


Neliosainen pizza syntyi Jamie Oliverin ruokaohjelman innoittamana, ja oli ihan hauska syödä, vaikka peruspizza yleensä viekin voiton. Ja meillä muuten syödään pizzaa usein, ehkä pari kertaa viikossa.. Neliosainen pitsa taisi olla jokin perinteinen roomalainen idea, ja sillä oli jokin hieno nimikin.

Ihan paras juttu oli oliiviöljy-etikkakastike, jota laitetaan tomaattikastikkeen tilalle pohjan päälle. Vege "tonnikalapizza" syntyi etikkapohjalla ja kalan makua saatiin suikaloidusta merilevästä. Toimii!

VEHNÄTÖN JA HIIVATON PIZZAPOHJA

1,5 dl perunajauhoa
2 dl tattarijauhoja
1 dl soijajauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2 dl vettä
0,5 dl (oliivi)öljyä

Yhdistä kuivat aineet ja sekoita nesteet niiden joukkoon. Kaulitse taikina leivinpaperin päälle, käytä tarvittaessa apuna jauhoja.

Oliiviöljy-etikkakastike (käytetään tomaattipohjan sijasta)

4 rkl oliiviöljyä
4 rkl omenaviinietikkaa
2 valkosipulin kynttä


Neliö 1 "Bolognese"

Neliö 2 "Frutti Di Mare"
etikkakastike
2-3 Nori-merileväarkkia leikattunaina siivuiksi
vekonia eli vegepekonia
tuoretta tomaattia ohuina siivuina

Neliö 3 oli hyvin sienipiirakkatyyppinen ratkaisu, joka ei kuitenkaan ollut niin maaginen, että sitä olisi tullut kirjoitettua muistiin.

Neliö 4 "Vegetariana"
etikkakastike
suikaloitua kesäkurpitsaa
öljyssä esipaistettua munakoisoa
aurinkokuivattua tomaattia
tomaattia

perjantai 9. syyskuuta 2011

Kahvia ja maitovaahtoa

Viimeisenä päivänä ennen suurta muuttohässäkkää kävimme kutsuvieraina tutustumassa Pauligin Vuosaaren-tehtaaseen. Mukana oli myös porukkaa muutamasta muusta ruokablogista. Nautimme herkullisesta salaattibuffasta, jossa oli otettu myös vegaanit hyvin huomioon. Jälkiruokakahvit ja -teet juotiin mainoksista tutuista, vanhoista ja arvokkaista kupeista.


Vegaaneille tarkoitettu hedelmäsalaattijälkkäri miellytti minua. Ei-vege jälkkäri oli nimittäin toscakakku.


Vaikka ilmainen ja herkullinen ruoka on ihana asia, niin vierailun tarkoituksena oli kuitenkin tutustua paahtimoon ja päästä maistelemaan erilaisia kahvilaatuja sekä tutustua niiden eroihin. En ole enää pitkään aikaan juonut kahvia kuin noin kerran viikossa, jos sitäkään, enkä pahemmin ole Pauligin kahveista ollut kiinnostunut. Nyt mielipiteeni kuitenkin muuttui, mikä varmaan oli yksi tilaisuuden tavoitteistakin.

Paulig on perheyritys, jonka tehdas sijaitsee Vuosaaressa, josta suurin osa työntekijöistäkin tulee. Erityisesti uusi Mexico-kahvi sai minut innostumaan, sillä se on Reilun kaupan luomukahvia. Vastaavaa yhdistelmää harvemmin näkee kaupan hyllyillä, sillä yleensä on vain joko Reilun kaupan kahvia tai luomukahvia.

Pääsimme kokeilemaan espresson tekemistä näillä MM-tason koneilla. Ensimmäistä kertaa pystyin sanomaan "nam" mustasta kahvista.

Kahvinmaistelu alkamassa. Kupista otettiin lusikallinen kahvia ryystettäväksi, ja makustelun jälkeen se sylkäistiin omaan pahvimukiin. Valkoinen leipä neutralisoi makuja.

Huomasin pitäväni kaikista eniten Robusta-papulajikkeesta valmistetusta kahvista. Se ei liene yhtä yleinen kuin Arabica, mutta sitä on esimerkiksi Pauligin Parisien-kahvissa. Kyseinen kahvi muuten maksoi 8,59 euroa tuossa lähikaupassamme, huh. Mutta on varmasti hyvää, jos tykkää tummapaahtoisesta. Minä tykkään.

Olli teki täydellisesti muodostuneen espresson cremoineen, joka maistui tumman suklaan kera mainiolta.



Lopuksi kahvimestarimme Emmi Hämäläinen näytti, kuinka tehdään kaunis latte. Hänellä oli jopa soijamaitopurkki jääkaapissa, ja kuulemma se sopii tähän tarkoitukseen ihan yhtä hyvin kuin lehmänmaitokin. Valitettavasti kotikonstein ihan näin hienokuplainen vaahto ei onnistu, sillä vispilällä vaahdosta tulee liian isoa ja kuohkeaa. On siinä maitovaahdossa vaan jotain sellaista viehätystä, että minäkin olen juonut jo kolmena peräkkäisenä päivänä pienen mukillisen kahvia! Aamuteetäni en silti vaihda.

Tässä vielä muutama vinkki hyvän suodatinkahvin keittämiseen.
  • Kaada vesi kahvinkeittimen säiliöön erillisellä vesiastialla/vesikannulla. Jos käytät lasista kahvikannua, niin laitteen sisälle joutuu kahvirasvaa, mikä ei tee keittimelle hyvää.
  • Muista sekoittaa kahvi ennen tarjoilua, jotta kahvi olisi tasalaatuista.
  • Kahvi säilyy tuoreena puolisen tuntia. Ethän ota kahvia kesken valumisen.
  • Pese lasipannu ja suodatin joka käytön jälkeen. Kahvirasvan saa poistettua pesemällä osat lämpimällä ruokasoodaliuoksella (3 rkl ruokasoodaa 1 litraan vettä).
  • Kahvi säilyy parhaiten omassa pakkauksessaan kuivassa ja valolta suojatussa paikassa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...